tiistai 21. elokuuta 2012

"1vee on ihanin"

Viime viikolla uusin Hevoset & Ratsastus-lehti oli ilmestynyt postilaatikkoon ja ehdin sen pikaisesti silmäillä läpi. Ihan parasta hupia löytyi sivulta 58, jossa on Susanna Lehdon "Onni on oma varsa"-juttusarjan toinen tai kolmas osa, tällä kertaa aiheena "Yksivuotias on ihanin". Aihe sivuaa hienosti aiempia pähkäilyjäni, enkä voinut nauramatta lukea tätä! :D Tässä parhaat palat, jotka kolahtivat ja osuivat omaan vauvavarsa-aikaan ja täten myös nykyhetkeen Salaman ja Duken kanssa:

"On ihmisiä, jotka vievät vieroitetun varsansa pihattoon ja hakevat sieltä kolme-neljä vuotta myöhemmin sisäänratsastetun hevosen. Heiltä jää kaikki hauskuus kokematta!"

Naulan kantaan. Kai. Ihminen hakeutuu luonnollisesti haasteiden pariin, eikö vain..?

"Ja sitten minun oli saatava Kultu (= Salama) uskomaan, että kiltit varsat syövät ruokakuppinsa tyhjäksi, tai lähetän nappulat Afrikan pienille mustille varsoille!"

Tuttu juttu. Tosin meillä minä syötän (= pidän ruokakuppia) ja varmistan, että kivennäislitku menee edes vähän kurkusta alas. Sen jälkeen Duke siivoaa parhaat jämät. Pääosan ajasta Salama käyttää siihen haaveiluun ja etujalan jumppailuun, ehkä se onkin vain hyvätapainen kulinaristi?

"Tätiharrastaja ei voi järjestää varsalleen laumaa ja laidunta 24/365. Sen sijaan hänellä on mainio tilaisuus tutustuttaa varsa niihin pieniin ihmeellisiin asioihin, jotka muuten rysähtävät kaikki kerralla 3-vuotiaan niskaan.

Pikku-Kultun rakastettu edesmennyt äiti Rääkkylän Rinsessa tuli minulle 3-vuotiaana. Alku ei ollut helppo. Rinsessa repi harjauspuomin maasta, pelkäsi suihkepulloa, sadeloimea, tarrasuojia, pesuletkua, jopa keltaista pesusientä." (ja vielä paljon kaikkea muuta)

Been there, done that. Ei yhtäkään puskissa elänyttä aikuista hevosta meille enää!

"Minun ja varsani yhteisen puuhahetken tavoite oli esitellä Kultulle kaikki ne asiat, joita Rinsessa oli pelännyt."

Samoin. Ne ja vähän muutakin, varmuuden vuoksi.

"Lukuisten ontuvien hevosten omistaminen on opettanut minulle, että hevosen kuin hevosen on osattava ravata ihmisen vieressä ontumatutkimuksessa ja kyettävä seisomaan letkutuksessa. Joku optimistisempi ihminen opettaa varsalle niin ravamisen kuin pesemisen varsanäyttely mielessään."

Minä kuulun näemmä tuohon optimistiseen sakkiin, mutta tuoreessa muistissa ovat myös ihan aikuisen pollen raviesitykset eläinlääkärille... Ei niistä tässä kuitenkaan sen enempää.

"Ja sitten se peseminen. Siitä Kultu totaalikieltäytyi."

 Niin Salamakin. Vähään aikaan ei ole kukaan potkinut niin lujaa, kuin tämä varsa vesiletkun nähdessään.

"Oma omituisuuteni on sekin, että teen mieluiten yksin kaikki ne asiat, jotka suinkin voi yksin tehdä. Ja kokeilen tehdä yksin niitäkin, joita ei voi..."

Nykyään on aika kattavia tapaturmavakuutuksia. Päivitin juuri hiljakkoin omani, koska poden samaa syndroomaa osittain olosuhteiden pakosta.

Mutta kuten itse artikkelissakin, loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin paljon ne ottavat ja niin paljon ne antavat - kuitenkin loppujen lopuksi ne pienet ilon hetket kantavat kevyesti huonojen aikojen lävitse ja kannustavat aina tsemppaamaan huomiseen.

Duke 1v.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hänen Korkeutensa heräsi noin tunti sitten päiväunilta ja ilkeä paparazzi oli tietty paikalla. :D

      Poista