keskiviikko 22. elokuuta 2012

Minä vs. kanttipaali 235kg

Missio: Hae kuusi (6 kpl) heinäpaalia kotiin. Ne painavat 235kg/kpl ja hengailevat kuormalavan päällä. Tästä selvittävä ilman miespuolista apua ja mielellään toki hajottamatta itseään, autoa, peräkärryä yms. Tällä kertaa ulkopuolista kuljetusta ei ollut tarjolla. (Jatkossa on, siitä pidän huolen.)

Suunnitelma: Peräkärryyn kaksi kerrallaan, liinoilla kiinni ja kotiin, paali pois kippaamalla kärryä ja auton nokka kohti uutta hakureissua. Helppo nakki, teoriassa. Peräkärrynkin kantavuus riitti, sekin oli hyvä huomioida, kun lainakärryn kanssa on matkassa.

Toteutus: Ensimmäinen kuorma oli helpohko lastata, varastomies iski trukilla kaksi paalia lavoineen peräkärryn kyytiin. Piiloblondi pääsi sitomaan kuormaa - käytössä kolme kuormansidontaliinaa ja hämärä muistikuva siitä, miten ne oikeasti kuuluisi kiinnittää. Pienen (eli vähemmän pienen) pohdinnan jälkeen kuorma oli kasassa ja matka kotiin saattoi alkaa. Muutaman kilometrin päässä häämötti koti ja sinne päästiin helposti, kuorma pysyi kasassa ja peruutus "heinänurkkaan" sujui uudella yhdistelmällä kuin heittämällä. Tässä kohtaa tuntui vähän turhan helpolta - ei tämä voi olla näin helppoa.

Ei se ollutkaan. Piti keksiä, miten helkutissa ne paalit saa yksitellen kärrystä pois ja mielellään ehjinä. Sidoin etummaisen paalin kiinni kärryyn liinalla ja kippasin kärryn. Kippi ei toiminut. No, ei se mitään. Työnnetään sitten se pahus pois. No, voimat eivät riittäneet. Siispä kiinnitin liinan kiinni paaliin ja toisen pään lantalaan ja lähdin ajamaan eteenpäin. Eka purettu, jipii! :) Toisen kanssa yritin myös monenlaisia koreografioita ja lopulta se tipahtikin kyydistä toivotulla tavalla. Väliin tungettiin niin satulahuopaa kuin kumimattoakin, ettei paali mene rikki osuessaan peräkärryn teräviin reunoihin.

Toisella reissulla otin kyytiin vain yhden. Sidoin sen muka-oikeaoppisesti ja varastomies varmisti vierestä. Lähdin ajamaan ja 2km myöhemmin näin taustapeilistä, kun liinat lentelevät iloisesti tuulen mukana. Tähän kohtaan muutama kirosana ja varovaisesti parkkiin pysäkille. Uusi sidonta ja varovaisesti kotiin. Tämä yksilö tipahti kärrystä kuin itsekseen ja kieri sentilleen oikeaan kohtaan. Jotain hyvää sentään. :D

Kolmannella reissulla noudatin edellistä kaavaa, tosin jo lähtiessä sidoin paalin kolmella liinalla niin hyvin kuin vain osasin. Tällä kertaa se pysyi hyvin kyydissä ja kotipihaan päästiin kivuttomasti. Samaan tyyliin liina kuormalavaan + lantalaan kiinni ja ärhäkkä kiihdytys autolla eteenpäin. Paali tipahti kauniisti pois kyydistä, mutta aivan väärään paikkaan. Siispä valkoiset Gaborit jalassa märällä nurmikolla sutien, yritin työntää sitä jonnekin, mutta mokoma päätti jämähtää siihen. Vartin taistelun jälkeen luovutin ja annoin sille valtuudet olla sitten siinä.

Tässä kohtaa kyllästyin peräkärryyn ja päätin vaihtaa vaunua. Pallosalaman perävaunuksi vaihtui traikku, josta piti askarrella väliseinä pois. Pieni palikkatesti blondille, mutta jokusen tovin jälkeen väliseinä oli sivussa. Kirjaimellisesti sivussa, painoi muuten ihan kiitettävästi... Kun totesin, etten saa sitä kannettua minnekään, päätin sitoa sen kiinni vasempaan seinään. Sekin tuntui olevan suurta taidetta. :D Loput kaksi paalia mahtui traikkuun hienosti ja sinne ne saivatkin jäädä toistaiseksi, onpahan traikullakin joku käyttötarkoitus nyt.

Loppupuhe: Älkää kokeilko itse kotona.

Viimeiset sanat: Loppu hyvin, kaikki hyvin - auton puskurissa vain yksi pieni klommo ja mikä parasta, parin kuukauden heinät ovat nyt pihassa! :) Seuraavat saapi joku fiksu mies tuoda hienolla traktorillaan, piste. Kuvia tästä päivästä ei ole, eikä tule. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti