maanantai 1. heinäkuuta 2013

Oma talli vs. täysihoito


Viime viikkoina olen löytänyt itseni miettimästä ja punnitsemasta otsikon hyötyjä ja haittoja.

Kaikessa on puolensa, mutta itseäni tähän tilanteeseen on ahdistanut lähinnä nykyinen asuinpaikka. Ympärille rakentuu uusia taloja kaavoituksen myötä ja ennen pitkää meidätkin on piiritetty minipienillä omakotitalotonteilla, hehtolukaaleilla ja niiden ehkä-kenties-mahdollisilla hevosvihaaja-asukkailla. Tämä oli tiedossa jo viisi vuotta sitten, mutta silloin se ei tuntunut niin akuutilta asialta.

 

Kävin kuitenkin tänään melko yllättävän keskustelun mieheni kanssa, joka nyt sietää hevosia ja on oppinut elämään samalla tontilla niiden kanssa. Kysyin, että jos olisi tuhannen taalan tsäänssi viedä hevoset vieraalle, mitä tekisit. Hän vastasi, ettei siinä ole (mitään) järkeä.

Ei niin. Ehkä. Vastaus oli minulle kuitenkin hyvin yllättävä. Ehkä tässä pärjätään ja jos ei, niin katsotaan sitten uusiksi. Olin jo mielessäni ehtinyt tekemään jonkinlaista luopumistyötä siitä, että ehkä joskus jo lähiaikoina omassa kotipihassa ei olekaan silmänilona hevosia.


Tallinpitoon en ole mitenkään väsynyt tai kyllästynyt. Toki joskus harmittaa jotkin juoksevat menot tai hoidettavat asiat, jotka eivät kolmannen osapuolen takia aina oikein etene (kuten esimerkiksi lantalan tyhjennys), mutta kuitenkin. Pääasiassa tässä omassa kuplassa on kivaa ja mukavaa ja ihanaa, puitteet ovat pienet, mutta siistit ja toimivat. Haaveilen välillä jopa isommista tiluksista ja maatilasta ja kaikkea, mutta elämän realiteetit on kuitenkin otettava myös huomioon. Paitsi eihän sitä tiedä, jos vaikka ensi viikon lotossa tärppäisi. ;)

Me ja meidän matkarumpu. Se on vanha Chevinal-kanisteri.

5 kommenttia:

  1. Suuria mietteitä. Minun olisi ainakin vaikea luovuttaa hevoset pois pihasta, nytkin kun ovat laitumella on hassua että kotona on tyhjä tarha...

    Vaikea kuvitella sinne teidän ympärille asuinalue, kun nyt on niin maaseutua. (ajoin kerran työautolla teiän ohi ja hokasin missä asut, kun näin ponit) Ja noista hevosvihaajista; te olitte ensin, toivottavasti hevosvihaajat tajuaa kattoa tonttinsa muualta! ;)

    VastaaPoista
  2. Siinäpä se. Tuntuu ihan siltä, että olisin näistä luopumassa... Sen verran suuri juttu se oma talli omien hevosten kohdalla on, kun siihen kokonaisvaltaiseen hoitoon on niin tottunut. Mutta parasta toivotaan ja katsotaan nyt, mitä se tulevaisuus tuo. :D

    Sijaintihan meillä on tosi kiva, joka paikkaan on lyhyt matka. ;)

    VastaaPoista
  3. Täällä (usko tai älä, keskellä ei-mitään-metsää!) tuo hevosviha tuntuu ottaneen yliotteen ja aivan mahtavat maastot on historiaa, kaikki tiet puomitettu ja kielletty kulkemasta. :( Kovin maastoja kaipaavana useasti mietin miten väärä paikka tämä nykyään hevosia on pitää. Voisin vieraalle viedä, mutta sitten pitäis olla just samoin hevosista ajatteleva, joka meitä kestäisi, ei ihan helppo tehtävä siis ;)

    Mutta eihän ZalamaZeepraa ja Mustaa orhia ketään voi kyllä kiukkuisena katsoa, että eiköhän teille ole hyvä naapurusto taattu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovat harmillista, kun maastoon ei pääse toivotusti. :/ Meilläkin on muutama polku sulkeutunut milloin mistäkin syystä. Jokamiehen oikeudellahan saa mennä, mutta ei se ole kivaa suututtaa pikkuhitlereitä, jotka sitten jahtaavat haulikolla ratsukoita. ;) Meille näin ei sentään ole käynyt. Vaikken olekaan mikään himomaastoilija, niin onhan se kiva joskus maastoilla ihan rennosti ja nauttia vain maisemista.

      En minäkään tajua, miksi kukaan suuttuisi tai vihaisi näitä. ;) Ne on niin hauska parivaljakko painiessa ja leikkiessään.

      Mitä tulee tuohon vieraalle viemiseen - kovin on vähän munkin listalla paikkoja, johon kelpuuttaisin mun pojat. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta tietyt ehdot on ja pysyy. ;) Toinen kaipaa maneesia ja hyviä treeniolosuhteita, toinen maalaisidylliä ja niin edelleen. Mitä sinne väliin mahtuu, on paljon, niin hoidon kuin muidenkin perusasioiden osalta.

      Poista
  4. Salkku on ihan mahtavan värinen tällä hetkellä :D

    VastaaPoista