lauantai 7. syyskuuta 2013

Anonyymin varusteaddiktin muisteluita 90-luvulta

Ratsastajan varustus:
  • Ennen väripaletti piti sisällään vain tummansinisen, p*skanruskean, mustan ja joskus harvoin harmaan
  • Nahkapaikkaiset Manut olivat tosi hienot. Toim. huom. niitä ei kannattanut pestä koskaan...
  • Minichapseissa oli hapsut. Ja metallisolki. Ja ne olivat pirun paksua mokkaa. Itselläni oli tummansiniset sellaiset. Ne olivat merkkiä Kiowa ja maksoivat monen monet viikkorahat, muistaakseni 200 markkaa.
  • Kokochapsit olivat aika pro-tyyppien juttu.
  • Kumisia Aigleja ei unohda (kukaan) koskaan. Niitä oli kahta mallia, umpikumisia ja puolinahkaisia. Toim.huom. älä laita paljasta jalkaa saappaaseen…
  • Kypärä oli mallia munankuori, mitä kulahtaneempi, sitä parempi. Minun ensimmäinen kypärä oli kuminauhallinen, eli nykyään ihan koristekamaa.
  • Leukasuojus oli ihan must. Ai saakeli, kun sen kanssa tipahti ja löi leuan maahan...
  • Lapsille laitettiin aina Jofa-kypärä, sellainen korvakaarellinen muovinen kilpikonnamalli.
  • Puuvillaiset näppylähanskat olivat jo ihan kuuminta hottia vuonna nakki. Talvella kiduttiin joko paksujen nahkarukkasten tai tavallisten näppylähanskojen kanssa. Kylmää ei valitettu. Taviksilla ei ollut mitään lämmitettyjä maneeseja.
  • Tikkiliivit ja -takit seuran/tallin brodeerauksella tai logolla olivat vakkarityyppien juttu. Silloin kuuluit jengiin ja olit cool.
  • Turvaliivit tulivat ensi kerran joskus 90-luvun lopulla tavistenkin saataville - silloin niitä sai kolmea eri "paksuutta" olkasuojineen päivineen. Sittemmin ne ohuet mallit ovat tipahtaneet markkinoilta pois. Maksoivat muuten jotain 1200 markkaa, alkaen siis.
  • Aluekisat olivat piirikisoja ja mitään puomi- tai ristikkoluokkia ei silloin alkuun harrastettu. Ensimmäinen kisamuistoni oikeissa kisoissa on seurakisojen tehtäväratsastus, jossa oli pieniä esteitä ja kouluratsastustehtäviä. Btw, sininen rusetti tuli niistä karkeloista.
     

Hevosen varustus:
  • Värit olivat edelleen tummansininen, musta ja ruskea. Punainen, sinapinkeltainen, tummanvihreä ja muut perusvärit olivat aika siistejä, esim. satulahuovissa. 
  • Vähän paremmilla ratsuilla oli Stübbenin kivirekisatula.  Muita lite bättre-merkkejä olivat Passier ja Kieffer, silloin ei muuten harrastettu mitään pehmustettuja istuimia.
  • Neliöhuovat olivat silloin kaunis haave vain, romaaneja ei ollut - silloin satulan alle taiteltiin villaviltti (muistithan huomioida taitteiden suunnat) ja satulahuopa oli satulan mallinen, yleensä todella huonosti istuva lätty.
  • Satuloita pahemmin soviteltiin, siksi monilla hevosilla oli säkä/selkä täynnä valkoisia karvoja ja lyöttymiä oli paljon.
  • Valkoiset ranteenpaksuiset kumiohjat olivat kallisarvoinen kasarimuisto ja tosi kätevät sateella.
  • Valkoinen narusatulavyö ilman rullasolkia, ihan must have.
  • Otsapantoihin taiteltiin silkki- ja muovinauhoista siksak-kuviot. 
  • Teddypehmusteet ja kumitutit (jotka vedettiin kaviokoukulla kuolainrenkaan läpi) olivat ponien juttu. 
  • Pinteleissä ei ollut tarroja, niissä oli narut. 
  • Jos joku innostui loimittamaan joskus harvoin, loimet olivat paksua villaa tai sellaista sadetakkikangasta. Pikalukkoja ei harrastettu, loimet joko pujoitettiin päälle ja kiinnitettiin loimivyöllä tai sitten niissä oli sellaiset ärsyttävät klipsulukot, mihin nylonnauha pujoitettiin.
     

PS. Muistoja avartamassa olivat tätä postausta tehdessä omat valokuva-albumit sekä kasa nostalgisia Hevoshullu-lehtiä vuosilta -87-90. Niistä imettiin kaikki mahdollinen tieto lukemalla lehdet kannesta kanteen ainakin 20 kertaa. Erityisesti Misty vastaa-palsta oli ihan must, kiitos suorasanaiselle ja jämptille Umalle!





17 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa, näitä juttuja on tullut itsekin muisteltua, erityisesti tuota kumilankaleukasuojuskypärää! Omista kumi-Aigleista aina kääntyi se sisävuori ulos, kun saappaat repi jalasta...

    Jos joku olisi sanonut minulle vaikka 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa, että hevosilla on jonkin ajan päästä vaaleanpunaisia tai oransseja varusteita, en olisi koskaan uskonut.
    Kiva näitä on muistella!

    VastaaPoista
  2. Voi että, mullaki on kotona jotain ikivanhoja Villivarsoja 92-vuodesta eteenpäin, kiitos serkkujen, jotka varastonsa luovuttivat joskus innokkaalle heppatytölle! Minähän olen ollut vielä kapalossa 92, mutta rakastan sitä vanhaa fiilistä, ku kuvissa ihmisillä on tosiaan ne munankuorikypärät ja tikkitakit ja neliöhuovista ei ole tietoakaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Oli mullekin mieluinen yllätys löytää nuo itsensä ikäiset HH:t. Kestona mokoma lehti tuli vuosia, sen verran tärkeä opus oli. ;) Tämän postauksen kuvat ovat tosin tuoreampia, 2000-luvun alkupuolelta.

      Poista
  3. Ihanaa, tuli ihan omat leukasuojalliset kypärät ja tikkitakit mieleen. Itsekkin säilytän aarteiden tavoin vanhoja villivarsoja ja hevoshulluja. Ja ennen muinoin oli noita kirjeystäviä. Ei taida nyky nuorilla olla semmosia enää ollenkaan...

    Ja on tainneet ratsastustunnitkin muuttua vuosien varrella. Meillä käy yksi tyttö välillä ponilla ratsastelemassa, hän käy ratsastuskoulussa tunneilla ja kertoo että välillä ovat leikkineet tunneilla hippaa ja muita leikkejä ponejen kanssa. Ei minun aikana ratsastustunneilla tuommosia humputeltu. Jumppatunti oli ehkä kerran pari vuodessa ja silloin istuttiin satulassa väärinpäin jne... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kans lompsineeni tallille kaverin kanssa ylisuuret tikkitakit päällä ja kasvuvaralla varustetut kumiset Aiglet jalasssa. Silloin fillaroitiin 15km tallille, satoi tai paistoi, pääasia että pääsi katselemaan heppoja.

      Poista
  4. Loistava blogaus! Voi näitä aikoja... ♥ :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep!! Mä jopa kudoin villapaidan tuolloin. Se tosin ei ole tuo ekan kuvan upeus, se oli vielä päheempi.

      Poista
  5. Oliko 90-luvulla tosiaan jo turvaliivejä? En silloin kyllä ollut moisista kuullutkaan. Mutta ainakin meilläpäin yhdessä vaiheessa kaikkein cooleimmilla tyypeillä oli beiget ratsastushousut. Mahdollisesti tummemmanruskeilla paikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tulivat 90-luvun loppupuolella. Niitä oli sellaisia Tipperary-liivin mallisia palaliivejä ja sitten perusluotiliivejä. Ruutukuosillisia, vihreitä ja tummansinisiä. :D

      Väreistä unohdin muuten viininpunaiset ja tummanvihreät ratsihousut!! :D

      Poista
  6. Ihana postaus...kiitos tästä muistelohetkestä :)

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana postaus :)
    Mulla taitaa löytyä jostain kätköistä vielä ainakin yhdet vihreät narupintelit (sain synttärilahjaksi), otsapanta jossa sametista punottu siksak-kuvio, kumitutitkin varmaan löytyy...
    ja hämmästys oli suuri kun sain v.2010 hevosen mukana valkoisen narusatulavyön!! Siinä tosin on rullasoljet eli on selkeästi Next Generation-versio :D

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus!

    Meikällä oli kyllä kokochapsit, tumman violetit hieman vaaleammilla hapsuilla! Kuumaa kamaa siis :D Pitääkin kaivella alkutaipaleen kuvia jostain.. :)

    VastaaPoista
  9. Hihi :D meiltäkin löytyy tosi vanhoja hh:ita ja villivarsoja :p jotain 1978vuodelta on hevoshulluja :D itse olin vielä jossain olemattomissa silloin koska oon 2001:D

    VastaaPoista
  10. Ootko ratsastanu alvalla joskus :D ? Tosta kuvasta kun katoin. Adahan siellä vieläkin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole siellä itse käynyt kuin muutaman hassun kerran, sen lisäksi on käyty siellä usein kisoissa. :)

      Poista
  11. Sain mun ekan kypärän joskus -80 kuvulla, se oli hieno, siin ei ollut kuminauhaa vaan ihan kunnon kiinnitys. Se oli aivan liian iso mulle, talvella pipo päässä ihan ok, mut kesällä se pyöri mun päässä.. Se oli toisen serkkuni vanha kypärä, Sanna kun joutui lopettamaan harrastuksen allergian takia ni sain hänen vanhat kamat.

    Meillä lomitettiin jo 90luvulla ihan kunnolla, ja oli kaikki hienot varusteetkin. Ponit klipattiin aina talveksi ja olivat talven aina ilman kenkiä. Siellä pohjoisessa kun pärjäs ilmankin. Ypäjälle kun mentiin valmennukseen ni siel ei ponit meinannu pysyy pystyssä ollenkaan kun oli niin pirun liukasta!
    Ponit oli Thunderbird, Djumper ja Dillinger <3 Ihania otuksia! Dille ihan kaikkiist paras kun se oli mun käytössä! Ihanii muistoja nuoruudesta :)

    VastaaPoista