torstai 12. syyskuuta 2013

Kun hevonen sairastuu

Ähkystä kärsivä hevonen, joka löydetty tarhasta makuultaan tultaessa kotiin töistä.
Hevonen ei suostunut heti nousemaan ylös eikä sille kelvannut mikään syötävä.
Hengitys rohisi ja se oli ahdistunut, lisäksi vatsa oli todella turvonnut.
Ensiapuna hevonen narun päähän ja soitto päivystävälle eläinlääkärille.
Hevosen omistaminen ei ihan aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista - välillä joudutaan turvautumaan eläinlääkäriin enemmän tai vähemmän.

Valpas hevonen.
Itsensä kanssa kannattaa tehdä jo hevosta hankkiessa selväksi, miten pitkälle hevosta haluaa tietyissä tilanteissa hoitaa. Lähteäkö mahdolliseen ähkyleikkaukseen tai miten herkästi ylipäätään vaikkapa lievissä ontumissa lähdetään ontumatutkimukseen. Eläinkääkärivakuutukset ovat hyödyllisiä ja sellaisen hankintaa kannattaa ainakin miettiä edullisenkin hevosen kohdalla. Hoitopäivät klinikalla tai juurikin se ähkyleikkaus ovat kalliita ja varsinkin jälkimmäisessä ennuste tulevaisuuteen on usein epävarma. Myös päivystysaikaan sijoittuvat hoidot ovat huomattavasti kalliimpia juttuja. Eläinlääkäri ei moralisoi sinua, jos et upota montaa tuhatta euroa harrastehepan ähkyleikkaukseen.

Mistä sitten tietää, että hevonen ei ole terve?

Tarkkaile omaa hevostasi aina kun on mahdollista. Opit äkkiä sen tavat, kun seuraat sen tekemisiä tarhassa ja tallissa.

- Mittaa hevosen lämpö (aamuisin) muutenkin kuin hätätilanteissa. Kuten ihmisilläkin, normaali lämpö voi vaihdella.

- Ovatko silmät kirkkaat, ilme valoisa, korvat hörössä? Limakalvot tasaisen pinkit? Hevonen on normaalisti kiinnostunut ympäristöstään, apaattisuus ja flegmaattisuus ovat merkki suuresta kivusta.

- Katso miten se syö ja pureskelee, kuinka paljon se juo. Ahmiiko se ruokaa vai syökö rauhallisesti pureskellen? Erityisesti talvella lämpimän veden saanti on todella tärkeää, koska suurin osa hevosista ei talvella juo tarpeeksi. Tällöin ähkyriski kasvaa.

- Tarkkaile kakkapaikkoja ja kakkakasojen koostumusta - ovatko pipanat kiinteitä, minkä värisiä, haiseeko lanta poikkeuksellisen pahalle? Syökö hevonen omaa lantaansa? Omaansa tai muiden lantapallojen syöminen voi viitata vatsavaivoihin tai tylsyyteen.

Tapaturman seurauksena tullut jalan
avomurtuma, joka johti hevosen eutanasiaan.
- Miten usein hevosesi virtsaa? Millainen on virtsan väri, entä onko hevosella vaikeuksia virtsata? Virtsaamisvaikeudet ja tiheä pissiväli suhteutettuna juodun veden määrään ovat yksi asia, josta kannattaa huolestua.

- Seisooko hevonen pääosin tasajaloin? Onko jaloissa turvotuksia tai lämpimiä kohtia? Tuntuuko kaviopulssi? Joillain hevosilla on kroonisesti pientä turvotusta jaloissa, joka saattaa hävitä liikunnan jälkeen, mutta yhtäkkiset lämpimät kohdat ja turvotukset ovat yleensä huomioitavia asioita. Pienet venähdykset ym. paranevat usein parissa päivässä levossa, itse pidän viikkoa sellaisena rajana, jonka jälkeen lähdetään lääkäriin, jos ontuminen ei vähene. Kaviokuume, kaviopaise, jalan selvä murtuma tai muu akuutimpi juttu vaativat sen sijaan välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

- Millaisessa kunnossa hevosen karva on? Lihavuusaste? Tuntuvatko kylkiluut? Onko hevosella kaulassa tai pepun päällä paljon ylimääräistä rasvaa? Toisin kuin yleensä ajatellaan, lihavuus on hevoselle kuin hevoselle vaarallinen tila. Se altistaa monille kivuliaille kroonisille sairauksille, kuten kaviokuumeelle tai metabolialle. Lisäksi hevosen jalat joutuvat äärettömän kovalle rasitukselle ylipainon takia. Ihottumat ja muut kutinat ovat myös oma osansa - ne voivat olla allergiaa, jonka seurauksena hevonen voi hangata ihonsa rikki, mikä taas altistaa tulehduksille.

- Onko hevosella pahoja tallitapoja? Imppaus, kutominen, kehän kiertäminen ym. ovat aina oire jostain. Joskus pahemmistakin vaivoista.

- Miten hevonen käyttäytyy harjatessa tai satuloidessa? Potkiiko se satulavyötä kiristäessä tai arkooko se jotain kohtaa, esim. vatsaa tai selkää? Hälytyskellot saisivat tässä kohtaa soida, jos oireet eivät helpotu pikaisesti. Ne voivat kieliä vaikkapa epäsopivasta satulasta, selkäkivusta, stressistä tai vatsahaavasta. Koitapa itse lenkkeillä kivi kengässä vatsa kipeänä!

Jos olet epävarma jossain asiassa, kysy rohkeasti neuvoa viisaammalta tai eläinlääkäriltä suoraan. Nopea hoito usein nopeuttaa myös paranemista. Ennakointi on kuitenkin kaiken A ja O: Opiskele yleisimpien sairauksien (mm. ähky, kaviokuume, lannehalvaus, kaviopaise, imppari) oireet ja ensiapu. Talleta puhelimeesi ja talliin eläinlääkäreiden puhelinnumerot, myös päivystävien. Tutustu paikalliseen metsästysseuraan ja kysy heiltä yhteystietoja mahdollisten hätätapauksien varalle. Muista tarkistaa tallin ensiapupakki silloin tällöin. Lisäksi on tietenkin syytä muistaa, että madotukset ja rokotukset ovat ajantasalla (ainakin jäykkäkouristus), kaviot ovat hoidettu asianmukaisesti, hevoselle annettava ruoka on laadukasta, hevosen talliolosuhteet ja puitteet ovat asialliset ja turvalliset, varusteet sopivat ja tietotaitoa on aina saatavilla eli on joku, jolta voi milloin vain kysyä apua. Tapaturmat eivät tule kello kaulassa, vaan yleensä aina yllättäen juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa.

8 kommenttia:

  1. hui onko tuo murtumakuva jalasta ollut sinun hevosesi? Jos on niin mitä sille tapahtui? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, en ollutkaan lukenut tuota tarinaa. :( Todella kurja juttu. Miten kaikki voikin tapahtua noin nopeasti ja yhtäkkiä. Ei voi taas kuin ihmetellä miten hillitön tuuri itselläni on ollut, kun olen jo yli 20 vuotta omistanut hevosia eikä yhtäkään ole vielä jouduttu lopettamaan. Ähkyä on hoidettu jokunen kerta, mutta yhtään pahempaa tapaturmaa ei ole koko aikana käynyt. Mutta tottahan se joskus sattuu minunkin kohdalle, arvaan sen.

      Poista
    2. Sain elellä rauhassa omassa lintukodossani jokusen vuoden, eläinlääkäri kävi meillä vain rokotuksilla kerran vuodessa. Kun Fanni tuli taloon, alkoi tapahtumaan... :D

      Poista
  2. Melkein purskahdin itkuun lukiessani postauksen alkua :( Sillä eilen minua odotti päivällä tarhassa pitkin pituuttaan makaava puuskuttava hevonen. Eläinlääkärin toimenpiteiden, kävelyn ja unettoman yön jälkeen kävin äsken ennen töihin lähtöä toteamassa, että hevonen on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällä kertaa tarinalla onnellinen loppu, mutta tuli taas muistutus kaiken katoavaisuudesta.
    Varmaa ei ole, epäiltiin allergista astmakohtausta (syy tuntematon) ja lievää ähkyä. Hoidettiin varmuuden vuoksi molempina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, pelottavaa!

      Fanni ehti meillä sairastaa ähkyn kolmesti, kaksi lievää ja yhden pahan, johon se sitten menehtyikin. Kyllä siinä oli joka kerta usko koetuksella, kun tuntikausia kävelytti kipeää hevosta ympäri pihaa ja katsoi sen tuskia. Kahden ekan ähkyn jälkeen se oli seuraavana päivänä aina kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan, pirteä oma itsensä. Kolmannella kerralla oireiden ilmettyä tiesin, että tällä kertaa mitään ei taida olla tehtävissä. Vaikka täältäkin on Viikkiin vain parin tunnin ajomatka, ei se käynyt edes mielessä silloin hevosen huonon tilan takia. Siinä ajassa se olisi jo kuollut, niin kuin kävikin. Ell tuli ihan viimetipassa silloin.

      Poista
  3. Hui kauhistus, mitä kaikkea sulle onkaan hevosten kanssa sattunut. Olen kyllä seurannut blogia jo tuolloin anonyymina. :(

    Hyvä postaus kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä sen "kummempia" ole sattunut. ;) Tomppa oli terve kuin pukki, kerran käytiin kuvaamassa reikäjuustojalat ja onnuttiin niiden kanssa sitten loppuun asti enemmän tai vähemmän.

      Hennu & Fanni olivat vähän tapaturma-altiimpia, yhtenä keväänä Hennu rapsutti tolpan nokkaan silmäkulmaa ja lopputulos oli seuraavanlainen:
      http://img.photobucket.com/albums/v295/martzuu/silmantikit.jpg.

      Mitä tuttujen juttuja näkee ja kuulee, niin onneksi me ollaan selvitty hyvin vähällä! :S *koputtaa puuta*

      Poista