sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Duken vuosi 2013

Salama sai omansa muutama päivä sitten, nyt otetaan pieni katsaus Duken kuluneeseen vuoteen. Viime vuoden version voit katsoa vaikkapa täältä.

Tammikuu

Duke oli vuodenvaihteessa pieni, pyöreä ja ihan älyttömän karvainen. Se toimi oloneuvoksena ja harjoitteli kaikenlaisia päivittäisiä askareita. Duke kääntyi siis 2-vuotiaaksi nyt.



Helmikuu

Dukea ohjasajettiin jonkin verran ja ponin kasvaessa vaihtuivat valjaatkin isompiin jossain kohtaa. Duke toimi ohjasajossa kuin vanha tekijä, opetinkin sen jo edeltävänä syksynä yksin ohjasajoon ilman mitään ongelmia. 

Orimaiset piirteet alkoivat pikkuhiljaa heräilemään henkiin, tosin ihan vain hyvässä mielessä alkuun.



Maaliskuu

Duke sai kärryt peräänsä ensimmäistä kertaa. Se ei ollut niistä moksiskaan, saanut mokoma niin hyvät geenit. :) Duke on siitä lähtien toiminut kärryjen edessä kuin vanha tekijä. Omaan makuuni sopivan reipas, mutta silti järkevä. 

Maaliskuun lopussa käytiin myös match show'ssa. Kevät, pienen pojan jylläävät hormonit ja paljon muita hevosia saivat aikaan melkoisen sirkusesityksen. Harmi, koska kotona oripoika oli niin helppo ja kiltti kaikessa. Mätsäriesiintymisestä irtosi sininen ruusuke ja muistaakseni tallensin omalle kovalevylleni ajatuksen, ettei tästä sitten jälkipolville kauheasti kerrota...

Kavioliittovuosipäivä meillä oli 7.3.2013, yhteistä eloa takana vuosi.

Lällislää, mä olen lapsinero.
Duke, minä ja kärryt ensi kertaa yhdessä. Menin kyytiin vain kuvanoton ajaksi.
Keväthangillä liitelemässä.
Salamaa on aina kiva kiusata.
Kahvakuulatreeni on Duken päivittäinen askare.
Jumppapallot ovat myös tämän ponin erikoisalaa.
Pieni (pöljä) oripoika ihmisten ilmoilla.
Kevätaurinko lämmitti ja hormonit pörräsivät.
Tällä katseella saa kuitenkin paljon anteeksi.
Huhtikuu 

Duke sai tutustua silmätippojen ihmeelliseen maailmaan, kun se sai kai Salamalta pientä osumaa aktiivisen kiusaamisen seurauksena. Silmä toipui kuitenkin hyvin.

Muuten Duken elämä jatkui entiseen malliin. Se sai varmuuden vuoksi myös väivelääkityksen, kun Salamalta löytyi kyseisiä salamatkustajia. Välillä poni laitettiin kärryjen eteen, välillä ohjasajettiin ja välillä seikkailtiin metsissä.


Poika pinkissä, tuliainen heppamessuilta.
Karvanvaihto puolivälissä.
Pikkumusta treeneissä.
Musta orhi.
Pallopeliä sulalla kentällä huhtikuussa.
Ponipoika vietti virallisesti 2-vuotissynttäreitään 30.4.2013.
Toukokuu

Ruoho vihersi ja Dukekin pääsi heti totuttelemaan hyvin varovaisesti vihreään. Varovaisesta totutuksesta huolimatta Duke liikkui ajoittain tönkösti ja klinikallakin käytiin kuvaamassa jalat kaviokuume-epäilyn vuoksi. Se jäi kuitenkin tällä kertaa epäilyksi, Dukella on vain ohuet kavionpohjat ja niitä se sitten aristi kovalla sepelitiellä silloin tällöin. Samalla tutkittiin vasen takajalkakin, kun poni aina lepuuttaa sitä. Kuvista ei löytynyt mitään, joten syyksi meinattiin vain löysiä takapolvia, jotka paranevat lihaksiston kehittyessä.

Dukellakin oli toukokuussa ensimmäinen hammashoito. Se sai pitää vielä tasaiset ja sileät sudenhampaansa.

Talvikarvasta ei kannata niin vaan heti luopua.



Mahakarvat vielä.
Komea nuori.
Kuka määrää?
Dukekin pääsi hyppäämään.
Se oli sen mielestä ihan sairaan kivaa. :)
Kesäkuu

Odotettu ensimmäinen rotunäyttely koitti. Duke taisi erehtyä lajista ja esiintyi kuin mikäkin karju markkinoilla. Huusi kuin villisika ja keuli kuin mikäkin idiootti mopopoika. No, jälkipolville ei jäänyt tästäkään reissusta mitään kerrottavaa - ai niin, se hyppäsi vielä etupuomin päälle kaksi kertaa tällä reissulla. Ruunauspäätös kypsyi, mutta ajankohtaa jäin vielä miettimään.

Samana päivänä pojat pääsivät laitumelle kahden muun suokkipojan kanssa. Duke oli täynnä tarmoa ja testosteronia ja säikäytti kaiketi koko porukan niin pahasti, että koko lauma karkasi vain pari tuntia myöhemmin laitumellelaskusta. Voin vain kuvitella sen näyn, kun kaksi vierasta varsaa laukkaa pakokauhun vallassa karkuun röhkivää Dukea ja Salama hölkkäilee perässä timotei suupielessä hankkarit paukkuen.

No, laidunkesä noin muuten meni Dukelta ihan ok. Hampaat vaihtuivat ja ne vähän kiusasivat, mutta vointi oli hyvä.

Näyttelypäivän aamuna.
Laitumella vieraalla maalla.
Ja laitumella kotona.

Duke piti palliensa kera tiukkaa kuria Salamalle.
Pienestä poninpallerota kuoriutui pikkuhiljaa aika hieno oripoika.
Katseenkestävä kaveri.
Heinäkuu

Heinäkuussa Dukekin vietti varsojen tavoin lomaa. Säät suosivat, oli vähän turhankin kuuma. Salaman jalkaongelmien takia pojat muuttivat kuitenkin tarha-asukeiksi jo heinäkuun lopulla.

Salaman järsimää harjaa on kasvatettu suurella hartaudella.
Duken kauan kaivattu ylälinjakin löytyi laitumella kasvaessa.
Ihanaa laidunelämää. Iso ja pieni.
Villistä ja vapaasta satuponiksi.
Duken sivuprofiilia.  Dyyk on äijä.
Tutkimusmatkailija.
Kotona allasbileissä. Salama pysyi visusti kaukana.
Jiihaa! Altaan puhkeamiseen vaikuttaneita tekijöitä tuskin tarvitsee kauheasti arvailla...
Heinäkuun lopulla palattiin työnteon pariin. 
Duken heinäkuun poseeraus.
Uusi aluevalloitus, poniagility. Duke oppi rengasesteen ihan parissa minuutissa.
Elokuu

Poikien piti lähteä ajo-opetukseen tässä kuussa, mutta Salaman saama pitkä sairasloma teki suunnitelmiin suuren muutoksen. Pojat joutuivat jonkin aikaa tarhaamaan yksikseen ja se tarkoitti sitä, että virtaa riitti kummallakin vaikka muille jakaa. Dukea ajettiin jokusen kerran elokuun aikana, jotta taito pysyy hallussa ja energiataso tasapainossa. Ekaa kertaa oli potkuremmistäkin hyötyä, kun kävin päästelemässä vähän täyttä laukkaa yhdellä suoralla... ;) Eipä siinä, poni oli kiltisti, mutta innoissaan. Sallittakoon se nuorelle ponille, kun muuten toimii kuin ajatus.

Ilmoitin Duken myös tamma- ja varsanäyttelyyn, siihen treenattiinkin ahkerasti joka käänteessä. Duke oli nimittäin päättänyt, että käynti on ihan turhaa ja sitä on myöskin turhaa esittää. 





Elokuun poseeraus.
Kävelyretkellä uudella asuinalueella. Poni ei pelkää mitään tai ketään.
Isoveljellä (Duke) on asenne kohdillaan. Pikkuveli (Salama) laitetaan väistämään tarvittaessa.
Duken perässä Salamakin uskaltaa lähestyä järkyttäviä kohteita.
Kyllä tuollainen musta kesäkarvainen shettis on vaan niin kiva. :)
Syyskuu

Dukella oli edessään tässä kuussa monta suurta koitosta. Ensimmäinen oli vuorossa Hippoksen kehä Kotimäessä. Varauduin III-palkintoon ja lupasin tirauttaa pari onnenkyyneltä, jos sieltä II-palkinto tulisi. Duke käyttäytyi jälleen ihan älyttömän huonosti, kiljui ja kulki vehje pitkänä koko (yhtä) pitkän päivän. Jännitystila verotti tietenkin liikepisteitä, mikä on todella harmi, sillä Dukella on kiva raviliike. Tuomarit olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä ja Duke sai jännittyneistä liikkeistään huolimatta ihan kohtuulliset liikepisteet. Erityisen iloinen olin parista kasista (tyyppi ja ylälinja). Yleisvaikutelma oli 7 ja tuliaisena meillä oli kuin olikin II-palkinto! Olin aidosti iloinen siitä. Meidän oma villisika avasi samalla tilinsä, mutta samalla varasi myös itselleen ruunausajan viikon päähän.

Duken säkäkorkeudeksi mitattiin muuten 105cm, lautaskorkeus oli 104cm.

Dukella oli tosiaan treffit eläinlääkärin kanssa syyskuun lopussa. Palleille sanottiin heippa, tosin ihan helpolla pikkuori ei sukukalleuksistaan luopunut. Duke ruunattiin kotona kaadettuna ja se pisti vasta-armeijansa (kuusi naishenkilöä) ihan tosissaan töihin. 



Näyttelytreeniä.

Pölvästi näyttelyssä.
Eka palloleikki ruunana. 
Lokakuu 

Ruunauksen jälkihoitona oli liikutusta ja mahdollisimman paljon, joten ponille keksittiin monenlaista aktiviteettia. Pääasiassa se kulki liinassa tai metsässä pitkässä narussa, mutta jokusen kerran käytiin ajamassakin. 

Haavat paranivat ihan kohtalaisen hyvin. Pari kertaa ne keräsivät mätää lämpimien ilmojen vuoksi ja ihan omatoimisesti avasin ne (uskokaa tai älkää, ponin turvonneet pallihaavat ovat ihan ok esimerkiksi pahasti tulehtuneiden ja hoitamattomien säärihaavojen rinnalla) ja hoitelin kuntoon. Poni oli helppo potilas, se piti takajalkaa ylhäällä sivussa hoitotoimenpiteiden ajan. :)

Poniferrari lenkille lähdössä.
Talvikarva tekee vähän pönäkäksi.
Kaverikuva. Kuin kaksi marjaa.
On näilläkin vähän samaa näköä. Poni ja omistajansa.
Lokakuun poseeraus.

Marraskuu

Lokakuun loppupuolella jo kiinnitin huomiota siihen, että Duke kutiaa kovin. Epäilin sillä kurarupea tai vastaavaa, koska sen iho oli täynnä ihmeellisiä pahkuroita. Ponia pestiin päivittäin Hexocilillä ja lopulta klippasin sen, kun vaiva ei vastannut hoitoon lainkaan. Yllätys olikin melkoinen, kun turkin alta löytyi valtava reaktio, joka muistutti hyvin paljon sieni-infektiota. Alkuun sitä hoidettiinkin sienenä, mutta kaiken kukkuraksi poni sai molempiin silmiin silmätulehduksenkin, jonka takia mentiin lopulta ihan klinikalle saakka. Koko homman syyksi paljastui allerginen reaktio jollekin ja poni sai ison kassin lääkettä mukaansa. Kortisonihoitoon se vastasi nopeasti ja iho alkoi paranemaan nopeasti. Myös poni piristyi silmissä, se olikin kutinan vuoksi ollut aika vaisu. Duke sai viettää totaalista syyslomaa lääkekuuriensa ajan.

Klippauksen jälkeen.


Viikko kortisonikuuria takana.

Joulukuu

Duke palaili pikkuhiljaa takaisin "sorvin ääreen". Oikeastaan riemusta loikkien sekin lähti ekalle ohjasajoelenkille saikkarinsa jälkeen - jos jollain on työmotivaatio kohdillaan, niin tällä ponilla on! 





Dukellekin on tehty suunnitelmia ensi kevääksi. Se saa kulkea kärryjen edessä säännöllisesti säiden salliessa (kauhean lumiseen aikaan meillä ei ole ajoteitä...) ja keväämmällä se saa sitten ratsastajan selkäänsä. Ratsastajankin kanssa on tehty jo alustava diili, eli asia on ihan hyvällä mallilla. Lisäksi Duke saa silloin tällöin irtohypätä ja metsään se pääsee "koiralenkille" useamman kerran viikossa.

3 kommenttia:

  1. http://karvaotuksia.blogspot.fi/2013/12/liebster-blog.html

    Teille olis tommonen meidän blogissa.. :)

    VastaaPoista
  2. Duke on mun ehdoton suosikki!! Ihan paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duke onkin ihan paras. ;) Kiitos kommentistasi. :)

      Poista