keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Slow feeding meillä

Viime vuosien hitti, slow feeding-ruokinta on tullut jäädäkseen myös Suomeen. Onhan sillä paljon positiivisia vaikutuksia: Korsirehua riittää pidemmäksi aikaa, josta hevosten vatsat kiittävät. Lisäksi ne tuovat mukavaa ajankulua ja virikettä tarhailuun. Heinää voidaan antaa vähemmän tai vastaavasti normaali määrä, koska heinähävikkiä ei toimivassa slow feeding-systeemissä tule. Koska hävikkiä tulee minimaalisen vähän, pysyy ympäristö siistimpänä eivätkä hevosetkaan välttämättä järsi maasta heinää (= hiekkaa) entiseen vapaaseen tyyliin verrattuna.

Miinuksiakin tällä systeemillä on. Ensinnäkin se vie enemmän aikaa, eikä välttämättä ole isojen tallien juttu lainkaan. Riippumatta slow feeding-laatikosta tai -verkosta, on jonkun askarreltava heinät sinne. Pääsääntöisesti jokaisessa systeemissä se vie aikaa enemmän kuin se, että heinät vain heitettäisiin tarhaan tai karsinaan. Lisäksi ne ovat turvallisuusriski: Pienisilmäiseen verkkoon voi jäädä riimu tai kengällinen kavio kiinni. Kiinteään rakennelmaan hevonen voi loukata itsensä yhtälailla kuin mihin tahansa muuhun härveliin. Kaikki kun on mahdollista.

Meillä on vuosien varrella kokeiltu muutamia eri vaihtoehtoja, jotka ovat olleet helppoja toteuttaa itse. Jostain syystä olen tullut siihen lopputulokseen, että valtaosa kokeiluista, koskivat ne sitten mitä tahansa, ovat olleet turhia tai eivät ole johtaneet mihinkään pysyvään ratkaisuun, joten siksi budjetti on haluttu pitää matalana näiden suhteen.



Ensimmäinen kokeilu oli ahneelle puoliveriselle askarreltu slow feeding tynnyri. Syy sf-kokeiluun oli se, että hevonen oli helposti lihoava eikä sen nivelet kestäneet enää aktiivista käyttöä. Siispä linjoista oli yritettävä pitää huolta.

Plussia: Helppo valmistaa, tarvitset vain ison tynnyrin, heinäverkon, muutaman pultin ja työkalut.

Miinuksia: Syöntiasento huono, vaikea täyttää. Lopulta koko höskä tippui omia aikojaan seinästä, kun hevonen käytti sitä enemmän pyrstösulkien rapsutteluun.


Seuraava kokeilu oli traktorinrengas, johon laitoin kumimaton pohjalle. Vielä näihin aikoihin en ollut kovin sf-uskovainen, joten tyydyin siihen, että ruokintapisteitä oli 2-3 kpl. Valkoinen ruuna kun omi heinäkasat ja sai hyötyliikuntaa siitä, kun se ajoi kaverinsa pois heinäkasoilta. Katoksessa pidin heinät perinteisessä heinäverkossa, joka oli seinässä kiinni. Traktorinrenkaaseen olisi halutessaan voinut vielä askarrella verkon päälle, mutta pidin sitä turhan suurena riskinä, kun hevosilla välillä oli kaviot renkaan sisällä. Siksi tämä ei ole varsinainen slow feeding-systeeni.

Plussia: Helppo investointi, kestävä.

Miinukset: Heinää levitettiin renkaan ulkopuolelle.


Fanni-tamman tultua taloon slow feeding rantautui kunnolla meillekin. Tai sanotaanko niin, että vapaa heinä - aiemmin olin punninnut heinät aika tarkkaan ja ruokintavälit saattoivat nykyiseen verrattuna olla pitkiä. Fannilla oli vatsahaava, jonka vuoksi uusia ratkaisuja piti keksiä.

Ensin kokeiltiin perinteistä pyöröpaalia tarhaan. Se oli jo ideana tällaiselle siistille ihmiselle niin huono, ettei se voinut toimia. Eikä se toiminutkaan - muistaakseni kolme tai neljä paalia testasin tällä systeemillä, kunnes vaihdettiin toiseen systeemiin. Ensin kuorin muovit kokonaan pois, sen jälkeen vain puolet, lopulta tein vain pari reikää. Lopputulos oli aina sama: Paali oli parissa päivässä räjäytetty atomeiksi puoleen väliin kenttää.

Plussia: Heinää saatavilla vapaasti.

Miinuksia: Paali saattoi olla sisältä pilaantunut tai siinä saattoi olla huonoja kohtia. Hävikin määrä jäätävä, mutu-tuntumalla varmaan puolet paalista. Muovit ja paalinnarut turvallisuusriski.


Seuraava innovaatio oli vahingossa syntynyt "heinävene". Näin Hongkongissa kuormansidontaverkon (hinta n. 20e), jonka ajattelin sopivan pyöröpaalin päälle. Se ei siihen kuitenkaan sopinut, mutta mieheni kanssa sitä pähkäiltyämme ripustimme sen seinään. Tässä siis ensimmäinen kosketuksemme slow feeding-verkkoihin. Ekaan versioon mahtui kolmen hevosen aamu- ja päiväheinät.

Plussia: Heinähävikki pieneni huomattavasti vanhaan verrattuna. Pienempi heinämäärä kesti kauemmin kuin ennen. Kuormansidontaverkko oli yllättävän kestävä.

Miinuksia: Ko. mallinen verkko oli hieman työläs täyttää, koska se oli irtonaisena kovin painava ja hankalan mallinen. Paikallaan ollessa se oli hieman liian korkealla, koska alempana ollessa hevoset repivät kiinnityslenkit auki ja söivät suoraan pussista. 

Tämän version jälkeen tilasin ensimmäiset slow feeding-verkot, joita oli muistaakseni kaksi: Iso ja keskikokoinen. Ne eivät kuitenkaan näiden kolmen hevosen käsittelyssä kestäneet kahta viikkoa kauempaa.


Jossain kohtaa 1-vuotiaat Salama ja Duke tulivat taloon. Tai no, muistan sen kyllä - ne tulivat vappuna 2012 kotiin. Ensin Duke ja Salama jälkitoimituksena pari päivää myöhemmin. Ne söivät alkuun heinät vanhassa katoksessa ihan maasta, kunnes menivätkin aika pian laitumelle koko kesäksi. 

Syksyllä palattiin kuitenkin kotikulmille ja hevosten uusi tarhakatos valmistui juuri parahiksi. Halusin keskittää ruokinnan sinne, jotta hevosten ei tarvitsisi enää syödä hiekan päältä mitään. Mökkiin tilattiin Horzelta heinähäkki (n. 40e), johon alkuun laitoin heinät ihan irtona. Kuitenkin aika pian kävi niin, että puolet heinistä kulkeutuivat tarhan portille asti ja hävikkiä tuli jälleen runsaasti.

Kaivoin vanhat "puolipienisilmäiset" heinäverkot esiin. Tämäkin idea syntyi vahingossa, kun mietin, miten voisin hyödyntää heinähäkkiä ja -verkkoa yhdessä. Siispä laitoin verkon häkkiin ja lopputuloksena syntyi toimivin ratkaisu tähän asti.

10kg heinäverkko.
Ja sama kaveri häkissä.
Plussia: Toimiva ja turvallinen ratkaisu - koska heinähäkki on kalteva, kaviota ei tule tungettua häkkiin. Heinähävikkiä ei tule juuri yhtään. Heinämäärä kestää irtsariheiniä kauemmin. Verkot ovat kestäneet yllättävän hyvin, käytössä ovat vielä samat viisi vuotta sitten hommatut nylonnaruiset pikkuverkot. 

Miinuksia: Pienet verkot ovat työläitä täyttää. Pieni neliskanttinen sf-verkko (joka on helpompi täyttää) ei sovi muotonsa puolesta häkkiin. 

2/13
Jossain kohtaa markkinoille tulivat hieman edullisemmat sf-verkot. Hankinkin sellaisen helmikuussa 2013 ja ripustin sen seinälle heinähäkin kaveriksi. Näin sain koko päivän heinät kerralla esille. Verkossa oli kaksi ohutta nauhaa yläreunan sitomiseen, mutta laitoin siihen itse pitkän narun pikalukolla, joka on helppo pujoitella yläreunan läpi.

Sama vihreäreunainen Hööksin verkko (n. 20e) palveli reilun vuoden verran ehjänä ja uskollisena, ekat nippusidepaikkaukset sain tehdä siihen tänä keväänä. Nyt ostoslistalla on uusi verkko, koska muuan shetlanninponi on tehnyt verkosta selvän, vaikkei alla olevassa kuvassa pahalta vielä näytäkään. 

6/14
Plussia: Iso verkko nopea täyttää, kun oppii sopivan tekniikan. Kippaan heinät Ikea-kassilla yläreunasta sisään ja "ompelen" yläreunan kiinni pujoittamalla narun päästä päähän. Kun verkko on sopivalla korkeudella, on se suht turvallinen käyttää (lähinnä kenkien puolesta, riimuja en tarhassa käytä muutenkaan enää). Ruokailuasento ok - kun hevosilla on kokoeroa tämän verran, jompi kumpi kärsii aina. Siksi käytössä on myös tuo "maamalli", josta mieluummin heinät syövätkin. Kuivaheinäpaalin siivut sujahtavat verkkoon helposti, kun ne laittaa sinne kapea reuna edellä.

Miinuksia: Verkot tuppaavat jossain kohtaa hajoamaan. Kiinnijäämisen riski on myös aina olemassa.


Viime syksynä löysin kellaristamme juureksille tehtyjä puulaatikoita. Yhden raahasin tarhaan ja kiinnitin pohjalle yhden pyöreän pienisilmäisen verkon. Pojat tykkäsivät ruokailla välillä ulkona, kun samalla pystyi katsomaan maisemia. Ikävä kyllä 50v. vanha juureslaatikko ei kestänyt toivotulla tavalla, kun poninpallero rapsutteli siihen ahteriaan ja Salama päätään.


Plussia: Helppo ja halpa ratkaisu. Hyvä niin kauan kuin kesti.

Miinuksia: Pieni puinen laatikko ei pysynyt paikoillaan kovin hyvin. Joko se pitäisi kiinnittää siis seinään tai sitten tehdä painavammasta materiaalista. Pienten heinäverkkojen täyttö edelleen vie aikaa, mutta jossain kohtaa siihenkin toki tottuu.

Yhteenvetona: Nykyään käytössäni on sf-verkot, koska ne ovat mukavaa ajanvietettä hevosille ja täten myös ruokintavälit pysyvät kohtuullisina. Heinää säännöstelen hiukan, mutta en fanaattisesti. 

Olen sitä mieltä, että mitä enemmän rajoitat, sitä ahneempia hevosista tulee. Karu totuus on, että jos hevonen tai poni lihoaa muodottomaksi, saa se yksinkertaisesti rehuihinsa nähden liian vähän liikuntaa (kuten valtaosa harrastehevosista). Sama rajoitusideologia pätee laiduntamiseenkin. Toki keväällä on varovaisesti totuteltava uuteen ruohoon (kuten mihin tahansa uuteen rehuun!), mutta sen jälkeen parasta on, että hevoset saavat omaan tahtiinsa valita ruokailuajat laitumella. Eivät ne itseään halki syö, eivät ainakaan viikossa tai kahdessa. ;)

14 kommenttia:

  1. Meillä ei ole ollut ongelmia sf-verkkojen kanssa. Vaikka yksi kaviollisista on kengällinen, ei se ole koskaan edes yrittänytkään kuoputella verkkoja kavioillaan. Reikiäkään ei ole tullut kuin yksi pieni (verkot olleet varmaan puol vuotta?) mikä yllätti sillä Speedy antaa aika kovaa kyytiä verkoille. Verkkojen heittelystä johtuen (verkot ovat kiinni tolpissa) heinähävikkiä tulee enemmän kuin jos antaisi irtona, mutta yleensä poni imuroi ne sitten pois. Meillä ruunapojat saavat siis normaalimäärät verkkoihin, idea tähän tuli kun Speedy ahmi iltaheinät n.30min ja niin nopeasti, että se meinasi tukehtua kahdesti. Määrää ei voi lisätä, sillä hevonen paisuu kuin pullataikina. Nyt sf-verkoilla ollaan saatu venytettyä heinien kestoa hyvin ja Speedykin on hidastanut tahtia huomattavasti - se jopa jättää heiniä verkkoon ja syö ne sitten myöhemmin (annostelee itse)! Tietysti aina miinuksena on tuo kiinnijääntiriski ja epäergonominen syöntiasento vaikka verkot ovat mahd. matalalla, mutta mieluummin otan nuo kuin mahdollisen mahahaavan tai tukehtuneen hevosen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan kokeillut pitää verkkoa tolppien tai puiden välissä, koska se ei meillä tällä hetkellä onnistu, mutta varmasti silloin näitäkin kiukuttaisi mokoma verkon heiluminen.. Seinää vasten syövät suht siististi. Nyt keväällä Duke keksi ensi kerran repiä verkkoa palasiksi, se alkoi Salaman ollessa pois, joten syyllinen on helppo paikallistaa. Lainaponi-Hurmas ei välittänyt nimittäin isosta heinäverkosta ollenkaan, eikä kyllä edes ylettynyt noin ylös. missä reiät ovat.

      Poista
  2. meillä hevosilla on vapaa kuivaheinä, yksi iso pyöröpaali kestää näillä n. 1-2vko, riippuen vähän, että onko tarhassa vihreää.
    ennen paali pyöritettiin vain tarhaan ja otettiin pakkausverkko pois, ja silloin hävikki olikin valtava. nyt tallille on rakennettu katos, joka on aavistuksen isompi kuin paali, joka sinne pyöritetään. hävikki pieni eikä nämä sitä oikein kyllä sotkekaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoinkin jostain sinun postauksesta sitä heinähäkkiä, että vallan asiallisen näköinen! Meilläkin suunniteltiin sellaista, mutta loppujen lopuksi päädyin muihin ratkaisuihin. Suurin syy oli se, että halusin sellaisen systeemin, missä pärjään omin avuin. Pyöröpaalin vielä työnsi apinan raivolla tarhaan, mutta että jos se olisi pitänyt vielä saada jonnekin katokseen... Morjes. :D

      Poista
  3. Meillähän kehiteltiin kanssa viimetalvena näitä sf-virityksiä allekirjoittaneen läskipallon takia. ;) Muut hevoset pysyivät jopa vapaalla heinällä melko sopivina, mutta Taavi ei. Eikä se vapaa heinä sopinut sille siinäkään mielessä, että sen vatsa tuli ahmimisesta kipeäksi. Se heinän hävikki on tosiaan jäätävää! Huolimatta ruokintakatoksesta, heinää revittiin ja poljettiin aivan hirveät määrät, ei siinä ole kyllä mitään järkeä. Kuormaverkko sen sijaan ei heinien päällä kestänyt päivääkään ehjänä. Jos ensi talvena on taas pyöröjä, niin aion sijoittaa kunnolliseen sf-verkkoon ja katsoa kestääkö se. Yksi kestoon liittyvä asia on se, että verkko ei saa olla liian tiukalla, koska silloin se tottakai repeää helpommin. :)

    Meillä parhaaksi todettiin galoppin kaupasta saatavat tiheäsilmäiset verkot (ne ihan tavallisen malliset), jotka ripustettiin ruokintakatokseen kiinni molemmista päistä, heiluva ja roikkuva verkko hidasti syömistä huomattavasti ja luulen sen vähentäneen myös verkkojen rikkoutumista, koska niitä ei saa painettua mitään vasten. Korjasin muutaman pienen reäin silloin tällöin.
    Tällainen rajoittaminen myös sopi jopa Taaville, se tykkäsi nyhtää verkoista, eikä koskaan vaikuttanut nälkäiseltä. Heiniä myös alettiin jättämään herkemmin ja niihin palattiin myöhemmin. Epäilen, että kyseessä on sama ilmiö, kun ihmisillä; käsketään aina syödä hitaammin ja pureskella enemmän, jotta kylläisyyden tuntee ja aivot kerkeävät mukaan.

    Niin paljon en Taavia pysty rehelisyyden nimissä liikuttamaan, että se pysyisi vapaalla heinällä tai laitumella edes suunnilleen normaalimitoissa, se on koettu. :) Nytkin se on liikkunut enemmän ja reippaammin, kun ikinä ja olen ravauttanut ja laukkuuttanut sitä niin paljon, kun jalkojen ja pohjan huomioonottaen uskallan, eikä se ole tuntunut laihtuvan pätkääkään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on yksi tuollainen pieni tiheäsilmäinen (itseasiassa lila-pinkki) verkko, se on ihan ok, tosin alkuun hevoset eivät oikein välittäneet siitä. Siinä on jotenkin liukas se pinta ja silmukat venyvät/kutistuvat eri tavalla mitä tavallisessa verkossa. Kuitenkin aikani sitä käytin ja loppujen lopuksi sekin nyhdettiin tyhjäksi, vaikka alkuun oli aika työläs tyhjentää poikien toimesta.

      Tuo on ihan totta, että harvempi ihminen ihan aikuisten oikeasti pystyy yksin liikuttamaan hevosta sen verran, kuin se ehkä-kenties-mahdollisesti jossain preerialla liikkuisi. Olisihan se kivaa ja ihanaa, mutta milläs lisäät vuorokauteen tunteja... Siispä täytyy rajoittaa ruokailua sopivasti. ;) Ehkä tässäkin asiassa se, että viedään ruoka-/laidunrajoitukset äärimmäisyyksiin, aiheuttaa enemmän ongelmia kuin niitä kaivattuja positiivisia tuloksia.

      Poista
  4. Meidän tallilla on slow feeding-verkko, mutta paali vaihtuu usein, mikä aiheuttaa vatsavaivoja ja poni tuntuu herkästi lihoava kun heinää on koko ajan saatavilla. Lisäksi ponilla on jatkuvasti karva huonossa kunnossa. Onko ideoita miten näitä ongelmia voisi yrittää välttää? Ja mitä muuta kannattaa syöttää säiliöheinän ohella jos on iho-, karva ja vatsaoireita? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti näille tapauksille auttaa rinnalle kuivaheinä (esim. yöksi) ja/tai sinimailashake/-pelletti. Hyvä heinä on kaiken A ja O, eikä kaikille vain sovi säilöheinä pH:n takia. Jotkut kuitenkin pärjäävät säilölläkin, kun rinnalla on myös kuivaheinää. :)

      Poista
    2. Ajattelin, että voisin kokeilla sinimailasta pellettinä. Onko sulla greenlinestä mitään kokemusta? Onko kovin lihottavaa? Suokille mietin tässä samalla ruokavaliota ja mietin, että tuleeko liikaa valkuaista kivennäinen+greenline+pellava+kaura/hamppu yhdistelmästä vai kannattaako joku jättää pois...

      Poista
    3. Greenline on hyvä! Melko valkuaispitoinen rehuhan se on, monesti sitä käytetään täydentämään heinän matalaa valkuaisarvoa eli SRV:tä. Onko sinulla heinäanalyysi? Sen perusteella on parasta tehdä jonkinlainen suunnitelma ja sitten vaan kokeilla, onko ko. setti liian lihottava. :)

      Poista
    4. Ei ole analyysiä. Sen takia tässä onkin aika hankalaa suunnitella... Heinä on kortista säilöheinää. Ajattelinkin aluksi tota antaa greenlineä vain muutaman desin ja katsoa sitten mitä käy :D. Ja lisäksi siis kivennäistä. Muuten on kaikki vielä vähän auki. Erilaisia rehuja on nykyään markkinoilla niin paljon, että on vaikea valita mitä ottaisi :D. Näillä näkymin otan kuitenkin greenlinen ja kivennäisen lisäksi joko mashin tai kauran ja pellavan. Jos otan mashin niin sen lisäksi vielä varmaan hampun, chian tms...rasvahappolisän. Melko yksinkertaista :).

      Poista
    5. Ihan perusanalyysin voi teettää esim. Seilabilla, hinta n. 40e. Siitä saa jo paljon iloa. :) Toki näyte kannattaa kerätä mahdollisimman kattavasti monesta paalista, mikä taas on joskus hankalaa. Olen omaksi iloksi teettänyt pari kertaa analyysin, on saanut vähän suuntaa ruokinnalle.

      Greenline on lähes aina turvallinen valinta, koska on heinää ja täten varsin luonnollista ravintoa hevoselle.

      Meillä syö Salama 0,5l Selectediä, pikkasen kivennäistä ja heinää. Pilkku-shettis taas syö taas 0,5l kauraa + 0,5l Selectidiä sekä pienen kivennäislisän. Samppa syö toistaiseksi vain pelkkää heinää. Simppeli setti. :)

      Poista
    6. Okei! Kokeilen nyt jotain mash tyyppistä rehua ja sitten greenline + kivennäinen. Ehkä vielä sitten pellava tai hampppu. Jotenkin mash tuntuu paremmalta valinnalta kuin pelkkä kaura. On kuitenkin paljon monipuolisempi. Kiitos vastauksista! :)

      Poista
    7. Masheja en itse juuri käytä, mutta Greenline-puurot ja vastaavat ovat omia suosikkeja, kun siinä samalla menee sitten nestettäkin. Huonosti juovat yksilöt hyötyvät niistä kummasti. :)

      Poista