perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hankkisinko varsan?


Moni on hevostelu-uransa aikana jossain kohtaa siinä tilanteessa, että vanha ratsu vanhenee eikä yhtä laadukkaaseen peliin välttämättä heti ole intressejä tai varaa. Moni ratkaisee asian hankkimalla rinnalle nuoren hevosen tai jopa pienen varsan, joko omasta tammasta tai ihan vapailta markkinoilta.

Niin kuin hevosen hankinnassa yleensä, varsan kanssa voi käydä erittäin hyvin tai todella huonosti. Ammattilaisia kannattaa kuunnella: Siinä kohtaa, kun näet itse söpöt silmäripset ja ihanan läsin, kannattaa joltain kysäistä ihan raakoja faktojakin rakenteesta ja liikkeistä. Ravivarsa saa ravata hyvin ja tulevalle ratsulle helppo ja sujuva laukka on tosi jees. Vertaile ja tutki varsojen sukutauluja ja sukulaisten tuotoksia.

Siinä asiapuoli lyhyesti. Sitten ne muut asiat:

"Kun hankit varsan, voit kouluttaa siitä juuri sellaisen kuin haluat."

Niin. Niillä hevosillakin on persoona ja rajansa, johon asti asioita voi oppia. Herkkiksestä ei aina saa pystyynkuollutta puuhevosta eikä rauhallisesta juntturasta kuumaa ja reaktiivista urheiluhevosta. Toki peruskoulutus on tärkeää ja suotavaa jokaiselle hevoselle ja sillä voidaan jonkin verran vaikuttaa hevoseen.

Mutta jos jossain olen minäkin onnistunut, niin minun Salamani hirnuu minun autolleni. Se on aika söpöä!
(En tosin mainitse tässä sitä, että teoriani ontuu hieman, sillä eilen se hirnui myös mieheni uudelle autolle, joka on vähän samannäköinen kuin omani...)

"Varsan kanssa ei voi tehdä mitään."

Katso ystävällisesti edellinen kohta. Sana peruskoulutus kuulostaa ehkä helpolta ja simppeliltä, mutta pitää sisällään ihan kaiken. Käsissäsi on lähes tyhjä taulu, johon pitää maalata käyttäytymissäännöt ihan kaikkeen vesiletkuista, liikenteestä, varusteista, kengittäjästä, eläinlääkäristä, talutuksesta, harjauksesta, haavanhoidosta, yksinolosta, matkustamisesta, maastoilusta, irtohypytyksestä, ajamisesta, ratsastamisesta ja kiinniolemisesta lähtien. Noin niin kuin muutaman mainitakseni.

Varsan koulutus onkin taitolaji. Siinä missä toinen oppii asiat kerrasta, vaatii toinen vähän uskoa, rakkautta ja aikaa. Joskus tulee takapakkia ja se kuuluu asiaan. On myös taitoa osata lopettaa harjoitukset tismalleen oikeaan aikaan. Lohduttavaa tässä on se, että myös guruille ja ammattilaisillekin sattuu joskus virheitä ja arviointimokia. Kaikkea ei toki tarvitse osata eikä tietää, sekin täytyy muistaa.

Siinä kohtaa, kun pääset 3-vuotiaan nuorukaisesi sellkään ensimmäisiä kertoa, kaikki aikaisemmat painit, matsit ja muut takaiskut unohtuvat. Ainakin ekaan rodeosarjaan asti.

On myös hieno tunne, kun joku homma sujuu ja varsa kulkee tyytyväisenä vaikkapa kärryjen edessä. Ne hetket kantavat pitkälle.

"Varsan pitäminen on edullisempaa kuin aikuisen hevosen."

Ekan vuoden varmaan joo, mutta sen jälkeen kuluja tulee: Ajo-opetus, ratsukoulutus, mahdollinen ruunaus, jopa irtopalaleikkaus... Sekä tietty varustehankinnat kärryistä, valjaista ja satulasta alkaen, jos niitä ei edellisen hevosen jäämistöstä löydy.

"Osta varsa, saat terveen hevosen!"

Syvä hiljaisuus.

No, ainakin saa pilkuntarkan sairaushistorian varsakirjan jatkoksi.

Salaman oma kansio. 
Hampaita. Sitä heltyy keräämään näitäkin.
Salaman näkemys raviliikkeiden esittämisestä 1-vuotiaana.  Treeneissä oli mennyt tosi hyvin, tietty.
Jos vastaat seuraavista väittämistä useampaan kyllä tai jotain sinne päin, niin varsan hankintaa kannattaa harkita:

1. Oletko valmis repimään aika ajoin hiukset päästäsi, kun Kullannuppu kokeilee rajojaan aina silloin, kun ei saisi?

2. Pidätkö varustehankinnoista? Kasvavan varsan kanssa tulee koko varustearsenaali uusittua aika ajoin elukan kasvaessa silmissä. Varoitan: Kun pony-kokoinen riimu ei enää mahdukaan Kullannupulle, iskee eka kriisi.

3. Jaksatko touhuta varsan kanssa muuten, kun sillä ei vielä vuosiin voi ratsastaa?

4. Oletko valmis hankkimaan varsallesi ikäistään seuraa? Se on ainakin orivarsoille ihan elinehto.

5. Olet valmis ajoittain nöyrtymään ja pyytämään joskus apua tyhmältäkin tuntuvissa jutuissa.

6. Varsat purevat, maistavat kaikkea, sähläävät, heiluvat, hyppivät, pomppivat ja huojuvat. Kestätkö sen? Se on vain kestettävä. Se helpottaa ajan kanssa, usko pois.

7. Onko sinulla edes jonkinlaista kokemusta nuorista hevosista? Maalaisjärjellä pärjää pitkälle, mutta kokemusta on hyvä olla pohjalla edes jonkin verran.

Iso sylivauva helmikuussa 2012.
Oli miten oli, riskejä on aina ja kaikella on puolensa. Väitän silti, että matka varsasta aikuiseksi hevoseksi on jokaisen hevosenomistajan ihmisen koettava iloineen ja suruineen. Suhde hevoseen on niin paljon syvempi ja parempi.

Eikä näiden touhuihin tosiaan koskaan kyllästy - tässä oma TOP5 videoiden merkeissä:

1. Karuselli



2.  Pallopeliä



3. Dukehepuli


4. Lisää pallopelejä


5. Kekseliäs poni kylpee

16 kommenttia:

  1. Kieltämättä on käynyt mielessä, jos hankkisi varsan Lotasta. Eläinlääkäriltäkin kysyin mielipidettä eikä nähnyt mitään estettä kokeilla että tiinehtyykö. Isäksi ajattelin jotain trakehneroria, hyvässä lykyssä varsan voisi ehkä rekisteröidä trakehneriksi, kun Lottakin on suurimmaksi osaksi traki. Mutta niin ihanaa, kuin se olisikin, olen nyt luopunut ajatuksesta. Lähinnä syynä on se, että haluan kuitenkin ratsastaa ja varsan kanssa siihen ratsuikään on niin pitkä aika. Myös mietityttää, kestäisivätkö hevosen jalat raskauspainon. Toki olisi ihana kokea varsan tulo ja kaikki siihen liittyvä, uskon että tekemällä oppisi ja tottakai ammattilaisen avustuksella. Jos olisin itse nuorempi, saattaisin hommaan ryhtyäkin.Paljon on tullut tätä mietittyä viime aikoina, mutta taitaa järki voittaa, luojan kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt, kannattaa ehdottomasti ainakin yrittää saada kivasta tammasta varsa! Varsinkin, jos ja kun hevosella on muuten kaikki kohdillaan.

      Vaikkei pariin - kolmeen vuoteen omalla saakaan ratsastaa, voi varsan kanssa touhuta kaikkea muuta. Se on jännittävää ja hauskaakin, kun hevoslapsi käy näyttelyissä, irtohyppäämässä, menee laitumelle... Se riemu on käsinkosketeltavaa, kun varsa oppii harppauksin kaikkea.

      Poista
  2. Piti vielä sanoa, että ihania nuo videot, teillä on niin söpö ja siisti paikka ja aivan mahtavan leikkisisät ja hauskat hevoset!

    VastaaPoista
  3. Minä en ole koskaan hankkinut aikuista hevosta, vaan kaikki on tulleet varsoina, joko ostettuina tai omakasvatteina. Ja kyllä siinä makan varrella on jotain tullu toivottavasti opittua, kun näiden viimeisimpien kanssa ei enää ole mitään paineja ja matseja tarvinnu harrastaa ollenkaan. :) Mutta kyllä ne varsatkin tosiaan omia persooniaan ovat jokainen, ei niistä todellakaan täysin samanlaisia tule vaikka itse syntymästä asti koulutat tai hoidat. Jopa sisaruksetkin voivat olla keskenään ihan erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, luonteet ja persoonat ovat niin yksilöllisiä. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toisen juttu lainkaan. ;)

      Poista
  4. Luulin ekat 2kk, että ponivarsa on vakavasti sairas, kun se oli niin kiltti ja rauhallinen. Kyllä sieltä luonnettakin on alkanut löytymään, mutta kamalan kiltti ja fiksu se on (paitsi ruuan kanssa, silloin katoaa kaikki järki ja itsehillintä). Ehkä suurin ongelma on se, miten motivoida varsaa edes yksinkertaisiin harjoituksiin kentällä. Ruokaa ei voi käyttää, kun sitten se ei ajattele mitään muuta. Yleensä se näyttää siltä, että "onks pakko, no jos mä pari askelta otan, mut sitten kyllä riittää". Ja sitten kun harjoitukset päättyvät ja poni pääsee vapauteen, se kaahaa kenttää ympäri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko tämä se sama varsa, joka oli ollut vähän heikommalla ruokinnalla alkuelämänsä? Voi olla, että ruuasta tulee silloin just pakkomielle ja kaikki unohtuu. :( Itse olen hyödyntänyt ahneen Salaman kanssa makupaloja tietyissä jutuissa, mutta joissain hommissa ihan rapsutukset oikeasta paikasta toimivat hyvin.

      Meillä on joskus ollut Duken kanssa samaa "motivaatiopulaa", mutta silloin on tehty jotain kivaa. Hypitty, pompittu, riehuttu, menty täyttä laukkaa. ;)

      Poista
    2. Joo, poni on sellainen, että ajaa ison aikuisen hevosenkin pois ruokakupiltaan... Meillä asui talvella puoli vuotta toinen samanlainen varsuli, mutta poni ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta sitä kohtaan leikkimielessä. Ne lähinnä nukkuivat yhdessä ja puolen vuoden aikana näin ne ehkä 4 kertaa leikkimässä ja silloinkin meidän isompi poni jahtasi vähän nuorempaa ponia takaa, eikä nuorempi näyttänyt kauheasti nauttivan. Unikaveri lähti pois ja poni jatkaa kaikista isoimman aikuisen hevosen haastamista, jonka kanssa se on alusta asti leikkinyt eniten.

      Mies väittää, että poni on vain niin älykäs, ettei viitsi tehdä mitään tyhmiä juttuja kentällä. :D Maastossa se kyllä on virkeämpi, mutta kun ottaa huomioon meidän yksitoikkoiset maastot ja suurimman osan vuodesta liian kovan tien, on ponin tyydyttävä kenttäänkin.

      Poista
    3. Olen myös kuullut näistä "pariskunnista", jotka ei vain leiki. Tekevät kyllä kaiken muun yhdessä. Kai niissäkin on eroja. Nämä meidän pojat leikkivät edelleen, mutta nykyään hieman vähän vähemmän kuin ennen. Väittäisin näitä kuitenkin keskivertoa vilkkaammiksi kavereiksi tuon painin suhteen. :D

      Ehkä tekin löydätte kultaisen keskitien varsulin kanssa! :) Itsekin tasapainoilen sen suhteen, sit saavat molemmat lomaa, jos työnteko on ruvennut tökkimään jollain tapaa.

      Poista
  5. Miten sinulla on lähtenyt se Salaman liikennekoulutus käyntiin? Itselläni on nyt 1-vuotias varsa, joka säikkyy autoja. Ei poistu paikalta tai muuta, mutta raviaskelia saattaa ottaa ja hypellä sivulle. Erityisesti takaa tulevat ajoneuvot ovat vähän hui. Pitäisiköhän vain sitkeästi jatkaa talutusharjoituksia tiellä, ehkä se tottuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ollaan nyt siinä pisteessä, että edestä tuleva henkilöauto on ok. Useampi voi hermostuttaa. Takaa tulevia se usein säpsähtää. Pahimmassa tapauksessa loikkaa johonkin suuntaan, yleensä riittää pieni sivuloikka tai säpsähdys. Rekat, peräkärryt ja muut härpäkkeet aiheuttavat vielä ison reaktion.

      Aloitin sen kanssa ihan nollasta. Katsottiin kotipihalla autoja "ruuhka-aikaan" todella kaukaa ja mentiin pikkuhiljaa lähemmäs. Rapsuttelin sitä ja harjailin, koska tykkää siitä. Jos tuli säpsähdys, mentiin takasin päin ja odotin, että rentoutuu. Sit aina pois.

      Maastossa on käyty kaverin kanssa. Menty tietä tai pellonreunaa pitkin. Kaverin kanssa pysyy parhaiten hallinnassa, ottaa selvästi tukea ja turvaa toverista.

      Sattuipa tässä keväällä sellainen pieni juttukin, että oltiin menossa maastoon (Salama ratsain, Duke taluttaen) ja meillä oli juuri henkilöauton ohitus meneillään. Vastaantullut auto hidasti asiallisesti ja oltiin just ohittamassa sitä. Takaa tuli sitten muuan henkilöauto kovaa vauhtia, hidasti kyllä kohdalla kun oli pakko, soitti torvea ja lähti kaasuttaen kaikkia käsimerkkejä näyttäen pois. Arviolta 50-60-vuotias mies eli ei mikään teinien temppu. Salama hyppäsi vähän eteenpäin mutta käsihevosena ollut Duke sai isomman sätkyn. Konkkaronkka pysyi kuitenkin ns. omalla kaistalla ja hallinnassa. Tuon kuskin harmiksi meillä oli kypäräkamera tallentamassa ihan muusta syystä... Soitimme kuskille ja saimme kuulla ihan uusia liikennesääntöjä, nopeusrajoituskin oli mielestämme vähän eri. ;) Teimme pitkälti tuon ylimielisen käyttäytymisen vuoksi asiasta rikosilmoituksen.

      ...mitä tulee liikennetotutukseen, niin itse menisin kokeneen ja varman perässä. Kotona voi turvallisessa tilassa totuttaa auton eri ääniin, torveen jne. Aloittaa niin kaukaa, että varsa pysyy rentona.

      Poista
  6. Olen itse 2 vuotiaan KWPN orin omistaja, tosin ori on ollut hoidossa muualla koko ikansa ja on laitumella toisten orien kanssa talla hetkella. Itsekin taidan kallistua myymaan sen koska olen laskeskellut etta sen kouluttaminen esim. 5 vuotiaaksi maksaa yhta paljon kuin uuden valmiiksi koulutetun hevosen ostaminen, koska se tyo pitaisi antaa ammattilaiselle jolla on kokemusta. Mutta on ollut tosi kiva seurata varsan kasvamista ja orini on tosi kiva poika, siita tulee viela kiva ratsu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorten kanssa on aina riskinsä. Ne voivat just silloin loukkaantua tai jopa kuolla, kun koulutukseen on sijoitettu triljoonat eurot. Tosin niin voi käydä myös aikuiselle. Mutta on se silti sen arvoista, olen sitä mieltä... :)

      Itsekin jossain kohtaa pyydän ammattilaisen ratsastamaan Salamaa. Ensin haetaan tasapainoa ja kuntoa kuitenkin kaikessa rauhassa maastoillen ja itsenäisesti touhuskellen. Koska sen sisäänratsastus sujui näin vaivatta, niin tuskin sitä minnekään ratsutusjaksolle kuitenkaan vien erikseen. Katsellaan.

      Poista
  7. Kuinka Duke on muuttunut ruunauksen jälkeen vai onko muuttunut? Huomaako kotioloissa muutosta?

    VastaaPoista
  8. Se on kovin tasainen nyt. Jos olisin saanut päättää, olisin pitänyt sen orina kotona ja vieraissa paikoissa kuuliaisena ruunana. :) Kotona se on välillä jopa vähän laiska, mutta löytyy sieltä se vauhtivaihdekin tarvittaessa. Leikkisä, utelias ja rohkea on edelleen silti.

    VastaaPoista