torstai 17. heinäkuuta 2014

Kun hevonen matkustaa


FB:ssä kiertää parhaillaankin katkeranpitkä selostus siitä, kun henkilöautokuski on roikkunut pitkään trailerin takapuskurissa ja lopulta ohittanut hevoskuljetuksen vauhdikkaasti. Sen seurauksena hevonen on hypännyt etupuomin yli ja samassa rytäkässä on loukkaantunut ihmisiäkin.

Tämä pisti jälleen ajattelemaan asiaa yleisellä tasolla. Suomessa on liikennesäännöt. Niitä pitäisi noudattaa. No, aina mahtuu joukkoon niitä, jotka niitä eivät noudata, syystä tai toisesta.

Me hevosihmiset vaadimme paljon muilta, mutta teemme itse? Osa vaatimuksista on kirjattu lakiinkin, mutta pienillä eleillä voisi elämää tehdä mukavammaksi myös muillekin. Laista huolimatta.

Ajamme tientukkeina, kerätään perään hautajaissaattue ja sitten päristään FB:ssä tai paikallislehden mielipideosastolla siitä, kun joku ääliö ohittaa kaasu pohjassa mielenosoituksellisesti meidät. Polle hermostuu ja pomppaa puomin yli ehkä ekan kerran eläissään. Been there, done that eikä siihen aina puskurissa roikkuvaa ääliötä tarvita. Tarvitaan vain hevoselle se hetki, kun se hermostuu jostain ja koittaa ekan kerran eläissään poistua paikalta etupuomin yli. Melkein jokainen heppa koittaa sitä joskus. Toiset useammin, toiset vain kerran. Kuljetus on aina riski. Oli matka sitten 500m tai 500km, sisältyy siihen aina omat vaaransa, kokeneellekin matkustajalle.

Aina ei mene ihan niin kuin Strömsössä.
Mutta siis. Kun olette liikenteessä kopin kanssa, antakaa muille tilaa, liikenneturvallisuus toki huomioiden. Bussipysäkkejä, levähdyspaikkoja ja levennyksiä on paljon. Pieni pysähdys ei ole maailmanloppu. Näyttäkää vilkulla, jos tulee hyvä ohituspaikka, mutta takana oleva ei sitä huomaa tai ei ole varma asiasta. Kuskiksi valitaan se, jolla on lehmänhermot. Älä aja kuuttakymppiä 80km/h alueella, jos tie on suora ja sääolot muuten optimaaliset. Jos mahdollista, suunnittele reitti etukäteen ja vältä moottoriteitä. Siellä on liki mahdotonta (ja laitonta) pysähtyä hätätilanteessa.

Takasillan pressu / luukku on aina oltava kiinni. AINA! Jopa kesähelteillä ja jopa kokeneen matkustajankin kanssa. Varsaa tai huonosti kulkevaa hevosta en kuljettaisi sellaisella trailerilla, missä on takana pressu. Hevosen korvat kannattaa tukkia, mutta sitäkin kannattaa harjoitella etukäteen. Kuten koko matkustus- ja lastausjuttua muutenkin. Epävarman kuljetettavan kaveriksi kannattaa ottaa kokenut ja rauhallinen seuralainen.


Valvontakamera on myös kätevä. Se antaa kuskille aika paljonkin lisäaikaa, jos trailerissa alkaa tapahtumaan sellaisia asioita, mitä siellä ei kuuluisi tapahtua. Edullisimmillaan valvontakameran voi rakentaa esimerkiksi Bilteman peruutuskamerasetistä, hintaa noin sata euroa.

Vetoautossa ja/tai trailerissa on aina oltava puukko mukana. Mielellään ihan terävä sellainen. Jos traikussa on ulkopuolelta irroitettavat etupuomit, on jokin siihen reikään sopiva metallitanko myös hyvä olla matkassa. Varanarut ja -riimut sekä pitkä liina ovat myös hyvä pitää mukana, vaikka sitten vain varmuuden vuoksi. Itse kerron joka kerta avustajalleni, mistä puukon löytää. Hätätilanteessa sitä ei ole aikaa etsiä.

Muista myös katsastaa kuljetusvälineen kunto säännöllisesti: Jarrut, vetopää, pohja, lastaussilta... Varmista myös ennen lähtöä valojen toimivuus. Ovathan katsastukset ja vetoautonkin asiat ok?

Turvallisia hetkiä hevosten kanssa liikenteeseen!


Kukkuluuruu! T: Duke 1v.

10 kommenttia:

  1. Mä oon aina ihmetellyt miten täällä kuljetetaan hevosia. KELLÄÄN ei ole takaluukkua/pressua kiinni. Ei kellään, en kertaakaan ole nähnyt. Ihan sama mennäänkö pikkukaupungin läpi vai motarilla jossa rajoitus on 120-130km/h. Hepat vaan kääntyy kattelemaan että jaa, tuolla se rekka paahaa perässä. Ja siinä se. Kaippa ovat tottuneet asiaan mutta silti kummastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomaan asioista en tiedä, enkä välitä, niin kauan kuin täällä kotimaassa rehottaa hälläväliä-asenne. :D No ei kai, maassa maan tavalla, mutta mutta...

      Poista
  2. Erittäin hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta !

    Ja nimenomaan niin että traikkua vetävät muistaisivat että liikenteessä on muitakin kuin he. Se "minä itte, mitä sitte" asenne on vähän turhan paljon valloillaan hevosharrastuksessakin.

    Aikoinaan kuorkkikorttia ajaessani meille opetettiin että kuskin on tiedettävä ihan yhtä paljon mitä tapahtuu ajoneuvon takana kuin edessä. Tämä kannattaa muistaa myös traikkua vedettäessä. Ei ne peilit ole autossa vain koristeena tai meikin korjailua varten ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvin kirjoitettu :) Me ainakin annetaan tilaa muille tiellä kulkijoille ja ennemmin juuri näytetään ohitusmerkkiä/päästetään ohi, jotta voidaan edes jonkin verran estää niitä "hulluja" ohituksia. Silti niitä kaheleitakin löytyy ja ei sen puoleen, voihan se varmakin kopissa matkustaja pienestä säikähtää. Ikäviä tapaturmia sattuu ja niille ei voi mitään. Itse en edes halua vähässä kummassa kuskata hevosia jos ei ihan pakko ole :)

    T:Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei tietenkään ole mahdollisuutta väistää eikä mitään kamikatze-juttuja voi/kannata harrastaa, mutta kun itse joustaa ja pyrkii olemaan ystävällinen, niin varmasti joku kiireinenkin kiittää joskus.

      Poista
  4. Hyvin kirjoitettu. Pakko puuttua vielä sellaiseen juttuun, että hevosta kuljetetaan nahkariimussa, mielellään myös kunnon kaulapannan kanssa ja _molemmilta puolilta_ kiinni katkeamattomilla naruilla (nylonköysi tms) missä on palohaat, ei mitään pilipali vehkeitä ja naru löysällä jossain roikkuen. Myös korvat on syytä tukkia ihan eläinsuojelullisista syistä matkan ajaksi (olkaapa hetki esim moottoritiellä sisällä kopissa, meteli on ihan järkyttävä). Näinkin sidottuna voi puomin yli voi tulla, mutta jos hevonen kulkee kuten edellä muutamassa kuvassa, niin lähes ihme ettei ne hermostuessaan hyppää aina puomista yli...Ja kyllä hevonen voi syödä ja tasapainoilla sidottunakin, se vain ei pääse heti ruhjomaan itseään ja koppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin kirjoituksessa varustepuolen kokonaan pois, koska siinä koulukuntia on niin monta ja mielipide-eroja löytyy.

      Esimerkiksi minä en käytä kuljetuksessa kuljetussuojia. Vain jänne- ja hivutussuojat riittävät. Hokkiaikaan lisänä bootsit. Vuosia käytin paksuja fyllejä, mutta ne saivat hevoset vain kuopimaan ja potkimaan entistä enemmän.

      Nahkariimua käytän, jos sopiva sellainen löytyy. PANIIKKILUKOLLINEN naru on (meillä) ehdoton. Sidon myös yleensä kahdelta puolelta kiinni, mutta loppu riippuukin sitten hevosesta itsestään. Alakuvista ylemmässä matkassa ovat kokeneet kulkijat, joille riitti "peruskiinnitys". Teinit ja nuoret laitan kahdelta puolelta kiinni. Alakuvan ponilla oli tuohon ikäkauteen sopiva "kokeiluikä", jolloin se hyppäsi puomin yli ihan huvin ja urheilun vuoksi useasti. Sittemmin kulkee siivosti sekin, tosin napakasti kahdelta puolelta kiinni.

      Poista
  5. varsat on kyllä 'kamalampia', ne tosiaan hyppelee ihan huvikseen ja vaikka kuinka tiukalle sitois, niin jotenkin ne vaan pääsee siihen puomin päälle.. korkeankin.. yleensä ne siitä kyllä oppii..

    VastaaPoista