tiistai 23. syyskuuta 2014

Salaman eka ratsastustunti

Ekaa kertaa ratsain valvovan silmän alla.
Iik ja kääk. Salama  jolla on ikää kolme vuotta, neljä kuukautta ja 19 päivää satuloitiin tänään ensimmäistä kertaa ratsastustuntia varten. Ibericon Kata tuli katsomaan meidän perään.

Yritin miettiä ennen tuntia meidän realistista tilannetta tällä hetkellä. Mistä lähdetään liikkeelle? Mitkä ovat meidän heikkoudet ja vahvuudet ratsukkona tällä hetkellä? Mitä tavoitteita meillä on?

Vahvuutena näen sen, että Salama lähtee aina mielellään töihin, tosin kentällä kiertäminen ei ole oikein sen mieleen missään muodossa. Siihen halusin eritoten vinkkejä, että miten motivoida ruunaa johdonmukaisesti ja reilusti. Tällä hetkellä jarrut toimii ja vähän kaasukin, mutta se on kovin hidas pohkeelle.

Olen myös keksinyt istua vähän liikettä vasten, varmuuden vuoksi ja muuten vaan. Sen myötä olen keksinyt vääntää varpaita alas. Eli istuntaan haluaisin ajan myötä kiinnittää huomiota. Ja ne kädet...

Minä taas haluaisin, että ratsuna olisi rento, iloinen ja tyytyväinen hevonen.


Kata oli (onneksi) kovin samoilla linjoilla. Ruuna tarvitsee tsemppiä itsetuntoonsa ja motivaation kohotusta. Siihen hyvä työkalu tässä tilanteessa ja tällä hevosella on positiivinen vahviste. Eli taskut täyteen näkkileipää ja naksutin-idea käyttöön. Salama on innokas, mutta vielä vähän epävarma. Herkut toimivat sillä, kunhan ihminen muistaa pitää huolen siitä, että ruuna ei pääse röyhkeäksi. Ai meidän Salama vai..? ;)

Salama on sen tyyppinen hevonen, että se pitää niin sanotusti saada puolelleen. Kuten jo keväällä ohjasajoleirillä todettiin, työt pitää pitää mielenkiintoisena ja huomio ihmisessä.

Kuten jo maastolenkeillä on huomattu, Salaman sisäinen retkeilijäsielu on herännyt pikkuhiljaa henkiin. Ruuna on saanut Toinin perässä rohkeutta ja se lähtee entiseen verrattuna mielellään maastoon. Kehityskaari on siis nousujohteinen.

Tässä sen huomaa jälleen, etteivät ne kaikki hevoset ole ihan samasta puusta veistettyjä: Persoonissa on eroja. Duke on ollut alusta asti maailman helpoin: Kärryt perään ja baanalle. Salama on tarvinnut paljon enemmän alustusta kaikkeen, mutta onneksi sinnikäs työ on ainakin tähän asti palkittu.

Ensin teimme maastakäsin selväksi, mikä on "taikasana" ja mitä siitä seuraa. Se on nyt "nami" ja kun heppa tekee jotain oikein, sitä kehutaan taikasanalla. Herkku seuraa sitten perässä.

Tätä toistimme jokusen kerran ja otimme vanhan tutun tempun, herkusta luopumisen, tähän harjoitukseen mukaan. Kun se sujui, kiipesin selkään.


Selästä käsin teemaksi muodostui heti (vanha tuttu) vähemmän on enemmän: Yksi apu ja asia kerrallaan.

Ensin käveltiin. Käynti sai olla niin hidasta tai nopeaa, mitä se nyt vain sattui olemaan, kunhan se käveli. Pohkeilla ei kajottu nyt käyntiin muuten kuin vasta sitten, kun hevonen pysähtyi kokonaan. Itse pidin suunnan kirkkaana mielessä ja se oli tietty eteenpäin.




Palkkion sai, kun pohkeista lähti liikkeelle. Palkkio ("nami" ja herkku hetken päästä) tuli alkuun heti, mutta sitä pikkuhiljaa venytettiin. Tämä siksi, kun Salama nopeasti yhdisti asioita mielessään yhteen ja pysähtyi heti parin askeleen jälkeen. Idea kuitenkin aukesi sille tosi nopeasti.


Samaa jatkettiin ravissa. Pääasia oli, että hevonen ravasi. En saanut vaikuttaa pohkeilla hevoseen kuin vasta sitten, kun se oli hidastanut käyntiin. En ennen, koska siitä seuraisi taas se tuttu pohkeella pumppauskierre. Korkeintaan ääniavun kanssa sain hiukan kannustaa sitä.

Minun piti siis vain hyväksyä se, että hevonen tuntuu nihkeältä. Liikkeen laatu ja hevosen muoto olivat siis täysin toissijaisia, kuten tässä tilanteessa kuuluukin. 


Pieni fundeerauskäyntipätkä.

Pikkuhiljaa Salama herkistyi. Ensin se ei ravannut kuin pienen pätkän, mutta nopeasti äkkäsi idean ja jatkoi lopulta hölkkää kentän ympäri kierros toisensa jälkeen, eikä kertaakaan puskenut portille.

Ravikin sillä muuttui - alkuun se vähän töpsötti, mutta loppua kohden ravi venyi ja hevonen pehmeni muutenkin kauttaaltaan.



Tokavika palkkio.
Btw, Flexible Inspiration oli kolmatta vai neljättä kertaa Salamalla käytössä ja se oli ihana istua.
Rapsutuksia kaulalle, kun siirtyminen raviin oli hyvä.
Salama sai siis itse tehdä ja oivaltaa. Se on aktiivinen hevonen, joka tykkää tällaisista puuhista. Se oli oikeinkin rento ja tyytyväinen tämän puolituntisen jälkeen. Ihan huippua!

Jäämme siis innokkaina odottelemaan seuraavia treenejä. :)

Kun muutama toisto sujui mallikkaasti, odotti paras palkkio edessä: Hommat loppuivat.

Hyvä me!
Kuvista kiitos Tarulle!

6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvältä valmentajalta!

    VastaaPoista
  2. Todella mielenkiintoista! Miellyttävä lähestymistapa ongelmaan ja näköjään se myös tepsii. Pitäisi varmaan kokeilla. ;) Alakuvissa Salama on tosi kivannäköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan homman hienous oli siinä, että se toimii. :) Ruunan ilme muuttui yrmystä ensin hämmästyneeksi ja sen jälkeen keskittyneen tyytyväiseksi. Kuvat ovat aikajärjestyksessä, joten niistä näkee pienen eron myös. :)

      Poista
  3. Heh, hauskaa kun itse olen viimeaikoina tehnyt oman hevosen kanssa vähän samanmoisia harjoituksia :) Se kun jossain välissä keksi että lähtee jyrkkään sivuluisuun heti kun ratsastaja pyytää ravia, ja siitä olikin vaikea pyytää ravia tai yhtään mitään muutakaan kun hevonen aivan solmussa, niin namien ja ylitsevuotavien kehujen kera opetin raviin lähdön uudelleen, aina palkka kun nosti ravin ilman sivuaskelia ja välitellen palkka vasta kun oltiin pari kierrosta ravattu :) Kyllä ne hepot oppii nopeaan kun saavat motivaatiota! Varsinkin suokit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, eilenkin kehityskaari oli selvä ja nopea, oppiminen tapahtui leipäpalan kera äärettömän nopeasti. ;)

      Poista