Ruuna Reippaan eläinlääkäritreffit 2013-2014

Juhannussukkula 2014

Jos jokaisesta klinikkakäynnistä saisi pokaalin, pitäisi kohta hankkia uusi palkintokaappi. Jotkut ne vain osaavat tehokäyttää eläinlääkäripalveluita. Salamalla nuo vaivat ovat pääsääntöisesti olleet tapaturmia eli rapatessa roiskuu. Maltti on valttia ja toivon niin, että hevonen eläisi vaikkapa edes nyt ensin 10-vuotiaaksi...

Kaikki alkoi oikeastaan heinäkuussa 2013. Kuukautta aiemmin Salama ja Duke karauttivat kesälaidunkodistaan karkuteille kahden muun varsan kanssa ja poimin omani talteen sitten muutaman kilometrin päästä. Itseasiassa Turun lentoaseman vierestä, siitä mistä helikopterit majailevat. Reissu tuntui olleen sillai ihan harmiton, että siitä luultiin selviävän pelkällä kahden päivän väsymyksellä, mutta kuukausi myöhemmin Salaman erikoinen tyyli ravata herätti epäilykset. Ei muuten mitään, mutta sen piti lähteä ajo-opetukseen siitä viikon päästä. Oma "luottolääkäri" oli kesälomalla, joten oli pakko ottaa se aika mikä ekana saatiin ja tällä kertaa kokonaan toiselta klinikalta. Päivämääriä klikkaamalla pääset varsinaiseen postaukseen.

29.7.2013 Salama oli siis elämänsä ekassa ontumatutkimuksessa jänispattijalkojensa kanssa. Tuomio oli yksimielinen: Not good. This is a pet, not a sporthorse. Näin jälkikäteen on pakko todeta, että lemmikkistatus on enemmän kuin hyvin osunut kohdilleen, tosin siinä välissä Salama on väläytellyt olevansa aika laadukas peli noin muuten. Parkusin jonkun tovin rakkaan varsani kohtaloa ja päätin, että kysytään vielä ainakin toinen mielipide.

Uimaretkellä 27.7.2014

5.8.2013 kävin näyttämässä tuoreet rtg-kuvat kesälomalta palanneelle lääkärillemme. Niiden perusteella saimme taas toivoa. Sovittiin seuraava klinikka-aika parin viikon päähän itse hevosen kanssa.

21.8.2013 oli täydellisen läpivalaisun aika. Otettiin irtopalakuvat, kuvattiin kintereet ja ultrattiin takajalat. Suurimmaksi murheeksi jäi molempien takajalkojen hankositeet ja erityisesti oikeaa takajalkaa Salama onnahteli silloin tällöin juoksuttaessa. Takajalat ja erityisesti tuo ongelmallinen otj olivat ilmeisesti reagoineet kesäkuiseen karkureissuun ja olivat nyt niin turvoksissa, ettei ultralla nähnyt sinne päinkään. Lohdutuksen sanana on pakko sanoa, että päälle päin jalat olivat kovin siistit otj:n luuliikaa lukuun ottamatta. Vain kintereen takasivulla tuntui pienenpieni euron kolikon kokoinen lämmin alue. Hoidoksi saatiin pitkä sairasloma, paljon kylmäystä ja lepoa. Sairastarha olisi ollut suositeltava, mutta tämän hevosen kohdalla tuolloin 2-vuotiaana se ei tullut kysymykseen lainkaan.

30.8.2013 vakuutustarkastus. Havahduin juuri edellisen klinikkakäynnin jälkeen siihen, että Salama tarvitsee paremman vakuutuksen, enkä tietenkään tajunnut pyytää paperia viikkoa aikaisemmin mukaan. Toki tässä kohtaa sille tulisi vakuutukseen pieniä rajoituksia, mutta jotenkin ajattelin olevani kaukaa viisas. Jälkikäteen sanottuna vaihto kyllä kannatti. Tarkastuksessa se ei enää ontunut, vaan kipitteli iloisesti narun jatkona menemään. Jänispatit rajattiin siis hoidon piiristä pois, mutta muuten Ruuna Reipas sai ns. terveen paperit.

17.2.2014 rokotus, raspaus ja jonkinlainen jalkakontrolli. Talvi tuli, vuosi vaihtui, Salama lihosi ja oli kovin villi. Liikuntaa rajoitin parhaan kykyni mukaan sillä seurauksella, että ruuna oli lopulta aika tuhma. Lisäksi sillä tuntui välillä olevan vähän kasvukipuja vuodenvaihteessa. Vaihtoehdot olivat siinä kohtaa käytöskoulu muualla tai vakuumipakkaus. Päädyttiin ekaan vaihtoehtoon hyvällä menestyksellä ja varsinkin, kun eläinlääkäri antoi siunauksen reissulle. Salama lähti siis pariksi kuukaudeksi toiseen maakuntaan harjoittelemaan elämää. Varmuuden vuoksi ruuna sai matkaan suosikkilääkkeensä eli Metacam-pullon.

6.5.2014 ontumakontrolli klinikalla. Pelätty päivä. Kotiin oli reilua viikkoa aiemmin tullut hyväkäytöksinen nuorukainen, joka työskenteli ihmisen kanssa mielellään ja nöyrästi. Kevään aikana liikkuminen oli parantunut ja epämääräisyys liikkeestä oli poissa. Eläinlääkäri oli kevään kontrollissa samaa mieltä: Ultrassa näkyi kyllä paksuuntumaa (otj), mutta hevonen liikkui vallan hienosti. Ei täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Saatiin lupa vähän niin kuin korkata ratsu-ura ihan oikeasti. Leijuin pari päivää silkasta ilosta. En ajatellut, että kaikki voisi kääntyä vielä näin päin.

20.5.2014 iloa ei kestänyt kauaa, kun viikko edellisen jälkeen vasen takajalka oli limppu. Eipä siis aikaakaan, kun palasimme kuitupohjille tepsuttelemaan tällä kertaa uuden jalan kanssa. Viikkoa aiemmin oli tosiaan nyt vaihtelun vuoksi vasen takajalka turvonnut impparimaiseksi limpuksi ja oli kovin kipeä. Jalasta ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään kummempaa vikaa. Uusia valuvikoja sen sijaan kerättiin plakkariin, Salaman kavioluut ovat nimittäin aika metkan muotoiset. Varovaisesti palattiin taas normaaliin arkeen.

23.8.2014 käytiin kyllä klinikalla, mutta ihan muuten vaan - siellä vietettiin satulapäivää ja Salamallekin yritettiin löytää uusi penkki. Satuloita sovittivat fysioterapeutti ja Satula.com, reissu oli hyvin mielenkiintoinen! Salama jaksoi yllättävän hyvin koko päivän, vaikka loppua kohden läsi puristi päänahkaa vähän liikaa.

28.8.2014 ähky. Elämäni tuntui romahtavan siihen paikkaan, kun Ruuna Reipas löytyi tarhasta kipeänä. Tiesin jo ensimmäisellä vilaisulla kotipihaan ajaessa, että nyt ei hyvä heilu. Tunteet ja karvaat muistot parin vuoden takaa nousivat pintaan hetkeksi. Apu saapui kuitenkin paikalle ennätysnopeasti ja Salama vastasi hoitoon hyvin. Ähky johtui mitä suuremmalla todennäköisyydellä matolääkkeestä, jonka se sai päivää aiemmin.

15.10.2014 rokotus, raspaus. Piikkejä oli, ei kummempaa kuitenkaan. Hampaiden vaihto kovin kesken ja se on kyllä huomattu. ;) Aina kun joku pari hampaita vaihtuu, on Salama vähän herkillä ja erityisesti suun kanssa se pelaa.

28.10.2014 hankkarivamma. Vuoden hevosenomistaja tässä hei. Salama oli yhtäkkiä kovin klenkka ja sen syyksi paljastui lopulta hankositeen haaran vamma, joka sai prosentteja 10-20%. Hoidoksi perinteiset: Sairastarha, kylmäys mahdollisimman usein, kipulääke ja lepo. Kävelytystä rajoitetusti.

10.11.2014 hankkarikontrolli. Akuutti vaihe takana, joten katsottiin, mitä sinne nuljuluun tietämille kuuluu. Vamma oli lähtenyt toivotusti paranemaan ja sai nyt prosentteja 10%. Hoidoksi edelleen sairastarha, kävelytystä ja kylmäystä. Tämän kanssa nyt elellään alkuvuoden kontrolliin asti. Sen jälkeen sitten keksitään, että mitä seuraavaksi...

Salamakin on vähän kouliintunut tässä aikojen saatossa. Sitä ei tarvitse välttämättä enää taluttaa kuolaimet suussa ja ketju leuan alla klinikalla, vaan pelkät kuolaimet riittävät. Viimeksi se tosin lompsi pelkkä riimu päässä sisälle, ihan kuin olisi kotiin tallustellut.

Neuloja Salama inhoaa. Yrmy-Salama inhoaa monia muitakin asioita, mutta toistaiseksi neuloista selvitään rapsutuksien voimalla. Sillä on kuitenkin kovin ystävällinen tapa heiluttaa päätä ja kaulaa, kun neulaa pistetään kaulaan. ;)

Myös yksi hassu juttu on huomattu, kun klinikalta on yritettyä lähteä pois: Se ei meinaa mennä koppiin sitten millään, vaikka seuraponi on aina ollut mukana. Usein se on ollut vielä rauhoituksen alaisena, joten se on vain jumittanut sillalla. "Selvinpäin" se kipittää koppiin aina suoraan, oli ponia mukana tai ei.

Salama & c/o kiittävät Hevoslääkärikeskus Hippomediä aina ystävällisestä ja asiallisesta palvelusta!