tiistai 11. marraskuuta 2014

Sitä niittää mitä kylvää

Lentsikoita tiirailemassa 10.11.2014.
Jotkut pitävät ponejaan päivän tai pari karsinassa, jotta olisivat vähän vilkkaampia ja vireämpiä esimerkiksi näyttelyssä. Ymmärrän.

Dukella oli eilen työpäivä: Aamulla suoraan karsinasta aamuheiniltä maskottihommiin Salaman seuraksi klinikalle ja sieltä kotiin päiväheinille takaisin karsinaan. Heinien huvetessa valjastin ponin, pienen painimatsin kera asetin sen kärryjen eteen ja sitten mentiin. Lenkille nimittäin.

Käynti tai rauhallinen hölkkä oli tuntematon askellaji mennen tullen. Pukkilaukka enempi vähempi vaihtoehto kaikkeen ehdotettuun. ;)

Dukekin näki alkuun paljon vihreitä miehiä ja mietinkin, milloin se oikein sekoaa jalkoihinsa, kun sinkoilee tien laidasta laitaan säpsyillen. Varmajalkaisen maatiaisen tappijalkoja ei kuitenkaan niin vaan rusetille saa, joten poni pysyi aisojen välissä oikein päin ja tolpillaan.

Ajattelin, että kyllä se siitä asettuu, kun hölkkäillään jokunen kilometri ja käydään katsomassa vaikka lentokoneita. Tiedossa siis hieman pidempi lenkki kuin yleensä.

Ja vatut. Möröt ojien pohjalla uhkasivat ponia vielä kotimatkallakin, mikä ei tälle ponille ole kovin tyypillistä. Lentokoneet tosin eivät pelottaneet.

Poni jaksoi sambata vielä kotipihassakin, joten se kertoo siitä, että virtaa todellakin piisasi. Tarhaan päästyään se uppoutui märkään hiekkaan, kieri tarhan päästä päähän ja laukkasi vinkuen ja pukittaen heinille ylähuuli metrin mittaisena.

Näinä kertoina kiittää itseään siitä, että laittoi ponille sen potkuremmin. Tosin sen kanssa Duke köyrii enemmän kuin ilman, mutta tällaisinä pölöponipäivinä siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Remmi tosin pitää kohta vaihtaa, ennen kuin napsahtaa poikki...


Sitä todellakin saa mitä tilaa. Olen toivonut poniin pientä virtapiikkiä ja tällä kertaa sellaisen sai näin. Mutta kai se kuntokin on vähän kasvanut, mikä on tietty vain hyvä asia. Vapiskaa risut ja männynkävyt!

14 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää kun ruvetaan Dumlen kanssa näitä ajojuttuja harjoittelemaan.. Dumle on kuitenkin hieman vallaton tapaus, ainakin toisinaan, niin voi olla melkoista härdelliä kärryjen kera :D Luulenpa, että meillä potkuremmi tulee olemaan enemmän kuin tarpeen.. perä tuntuu nousevan ihan ilman kärryjäkin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dukella on kans tyylinä köyriä kaikissa jännissä, hauskoissa ja muissa vastaavissa tilanteissa, oli se sitten tarhassa, narun päässä tai kärryjen edessä. :D Potkuremmi ahdistaa sitä, mutta toisaalta ei sitä viitsi jättää maastossa poiskaan eikä liian löysästäkään ole oikein iloa. Kentällä sileällä en potkuremmiä käytä, koska mikään ilkimys tämä ei ole. Innoissaan lähinnä heittää takapäätä, varsinkin jos uskaltaa ylittää jonkun spookyn vesilätäkön. Heh.

      Poista
  2. Meilläkin oli eilen vauhtipäivä! :D Ajoin ensimmäisen vesisateessa ja vaatteet läpimärkinä ajattelin, että joo, juoksutampa ponin pikaisesti. Meno oli hyvinkin pikaista, kun poni pinkoi kiihdytellen maha maata viistäen ja nakkeli huikeita pukkisarjoja. Aikansa sitä katseltiin ja ajattelin, että kyyyllä se siitä rauhoittuu, vaan pakko oli vielä käyttää poni ajelulla moisen vauhdikkaan alkuverryttelyn jälkeen. :D Maisa on aina ollut niin töissätöissä kärryjen kanssa, ettei kertaakaan ole pukkeja *kop kop* nakellut, sellaista selkä köyryssä eteenpäin loikkimista ei tosin lasketa... Sitä painettiin sitten niin maan joustavaa ja pitkää ravia pehmeällä hiekkatiellä pimeässä ja vesisateessa. Ja huomenna saa sanoa hyvästit hyville pohjille, kun taukoamattoman vesisateen jälkeen tulee taas pakkaset... Tulisi edes lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan eilen joku valtakunnallinen shettisten sekoilupäivä? :D

      Poista
    2. Kyllä oli. Kärrylenkillä meidän suhteellisen vakaa maastokävijä sinkoili, kyttäsi, pukitteli ja tarjosi laukkaa kaikkeen pikkulinnuista lähtien. Tosin alla oli muutama vapaapäivä. Tänään toimi taas oikein mallikkaasti ratsastajan kanssa.

      Poista
    3. Heh! Meilläkin pony oli tänään ihan oma itsensä taas... :D

      Poista
  3. Tuli tästä mieleen se kun joskus aikoinaan käytiin edellisen mountainponi-orini kanssa raviradalla hölkkäilemässä ja juuri kun päästiin radan aitojen sisäpuolelle, tajusin että olin unohtanut ensimmäistä kertaa potkuremmin tallille. Poni vaikutti ensimmäiseen kaarteeseen saakka ihan rauhalliselta, mutta sitten lähti pukkilaukat ja samantien oli toinen takajalka aisan yli... Onneksi poni pysähtyi vaikka olikin paniikissa! Siinä sitten keskellä ravirataa aloin yksin riisumaan ponia valjaista, olin nimittäin laittanut aisaremmit niin hyvin kiinni ettei ne auennut siinä tilanteessa vaan piti riisua valjaat pois kokonaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Onni onnettomuudessa, että poni oli fiksusti, vaikka liikkuvat osat vaihtoivatkin vähän väärälle puolelle...

      Poista
  4. Kuulostaa samanlaiselta menolta kuin meillä eilen kärrylenkillä. Tosin tien laidasta laitaan ei menty mutta jokajalka liukupysähdyksiä tuli välillä kun möröt hyökkäsivät puskasta ;) Luulen, että viileämmät kelit tekevät tällaiset karvamammutit iloisemmiksi kun ei tarvitse hikoilla pelkästään seisoessa. Ja tietysti meillä tuulee aivan hurjana, joten puskasta lennähtelevät risut eivät auta yhtään asiaan. Mutta mukavaa vaihteluksi että on virtaa tai no, ainakin virtapiikkejä! Duke on kyllä niin kivannäköinen poni, mun on seuraavaks pakko saada sitten musta tai mustankirjava shettistamma ;) Unelmia unelmia...

    VastaaPoista
  5. Olen useammasta kuvasta ja videosta katsonut, että potkuremmi on aivan liian kireällä. Sen ei ole tarkoitus upota nahkaan. Varmasti ahdistaa jos remmi kokoajan painaa takamusta alas, varsinkin laukassa. Remmin väliin kuuluisi jäädä n. nyrkin verran tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On välillä ollut tiukempi, löysempi ja jotain siltä väliltä, kun on haettu sitä parasta asentoa. Etsintä jatkuu edelleen. Kuvassa jotain siltä väliltä: Tuohon turkkiin uppoaa aika moni juttu nyt enemmän tai vähemmän. ;)

      Poista
  6. Jos pepun päällä oleva potkuremmi ärsyttää Dukea niin koitapa pepun taakse tulevaa, jossei se niin provosoisi poniinia.
    Ponien talvikarvat on kyllä hauskoja, sinne katoaa äkkiä asia jos toinenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, voisi koittaa. :)

      Aisaankin olen jo pitkään suunnitellut omaa lenkkiä potkuremmille, mutta se on vielä saanut odottaa itseään.

      Usein poni innoissaan pukittaa vähän ja sen jälkeen koittaa, onko remmiä vai ei. Jos ei, niin se on ihan ok, mutta joskus remmi (oli sitten löysällä tai kireämmällä) sitten provosoi vähän enemmänkin. :D

      Ponin karva on lähempänä 5cm pituista tällä kertaa, se on aika mahtavassa villassa tänä talvena. Kasvatti viime talven edestä karvaa, se kun vietti viime talven klipattuna... :D

      Poista