lauantai 13. joulukuuta 2014

Mielensäpahoittaja


Yön aikana maahan oli satanut valkoinen lumivaippa. Samaan aikaan toki sade piiskasi ikkunoita räntäsateen muodossa, mutta ei anneta sen häiritä idylliä.

Aamutallissa Salama oli ensimmäisenä hoitovuorossa. Yötohvelit pois, kavioiden putsaus ja jääpalapussien viritys.

Vallitsevan sääolosuhteen vuoksi tänään pukeuduttiin sarvikuonoloimeen, kuten eilenkin. On muuten hyvä loimi: Peittää koko suomenhevosen ja on nopea pukea.

Oli aika lähteä aamuheinille ulos. Nähtyään valkoisen maan ja vaakatasossa satavan rännän edessään uljas kansallisrotumme edustaja teki tallinovella täydelliset stopit. Silmät olivat pullistua päästä, kuten sillä pääsääntöisesti on tapana. "En tule" se totesi ja ankkuroi etujalkansa käytävälle.

Pitkän - tai siltä tuntuneen - maanittelun jälkeen Ruuna Reipas saatiin kuin saatiinkin ulos. Taikasanat olivat isäntä ja leipäpala. Ilme kuin mädän tomaatin syöneellä se tepsutteli tarhaansa ja vetäytyi visusti ulkotallin suojiin läsi solmussa, mielensä syvästi pahoittaneena.

Ei ole aina helppoa olla Salama. Ei edes joka päivä.

22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Salama on <3 Meidän Mr Yrmy, halutessaan tietty Kultimuru henkeen ja vereen. ;)

      Poista
  2. Meidän hevosten reaktio oli kyllä aivan toisenlainen. Miltein lähti tallin ovesta karmit matkaan, kun ryntäsivät ihanan valkoisen lumen kimppuun. Ärsyttävä emäntä oli inhottavasti poikkeuksellisesti vetänyt loimet heille niskaan, joten piehtaroimisesta puhtaassa lumesta ei ihan päässyt täysin rinnoin nauttimaan. Mutta talvilaitumen ja tarhan väliä oli ihana juoksennella pierupukkien kera. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on yleensä reaktio ollut toisenlainen, mutta liekö potilas nyt ottanut kovin vakavasti tämän sairaslomansa... ;) Ei tod, kyllä tuolla hangessa sitten sateen lakattua piehtaroitiin ja kierittiin senkin edestä.

      Poista
  3. Ihanaa lukea näitä juttuja Salamasta, ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kirjoitus, joka on kuin omasta samanikäisestäni kirjoitettu. Meillä keskusteltiin toissa aamuna tarhan portilla samasta asiasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret ovat parhautta! :D Koskaan et tiedä, mitä edestä löytyy.

      Poista
  4. Voi Salamaa! Luulisi, että lumi olisi kivempi kuin sade! Meilläkin tuli vähän lunta ja poni oli ratketa liitoksistaan. En meinannut saada juoksuttaessa siitä muuta ulos kuin rivakkaa laukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä nyt ahdisti. No; lahjonta voitti. ;)

      Meillä oli kans pony kovin pinkeänä tästä lumesta, jälleen kerran. :D

      Poista
  5. Lohduttavaa kuulla että tällaista tapahtuu muillakin :D Mun poni kieltäytyi tänään astumassa tallista ulos ilmeisesti siksi että oli alkanut pakastaa ja häntä jännitti siitä syystä ulkoilma....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Toiset ne vaan osaa... Olla herkempiä tai jotain ;)

      Poista
  6. Hahaha, mainio, näen ihan ne pullistuneet silmät... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaman tavaramerkki, kun kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä :D

      Poista
  7. Ei nyt varsinaisesti liity juuri tähän postaukseen, mutta onko teidän painipojilla hokkeja? Meillä on samantyylinen parivaljakko ja isommalla on jo hokit, mutta pienempi on kengätön tällä hetkellä. Se hyppii niin paljon isompaa vasten, että hirvittää. Aika pienillä vaurioilla ollaan selvitty, mutta hokit tuntuu ongelmien kerjäämiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmilla on pienet nastat alla nyt toista talvea. Ilman haavereita ollaan selvitty toistaiseksi :)

      Itse koen ne tarpeelliseksi, mieluummin kunnon pito kuin lipsuvat jalat. Vaikka nuo painivat minkä ehtivät (toki nyt hyvin rajoitetusti Salaman hankkarin takia), niin koskaan eivät ole edes haavaa toisilleen saaneet.

      Poista
    2. Joo sitä olen pähkäillyt, kun pitoa pitäisi olla sekä rellestäessä, että vakavamielisesti urheillessa. Isompi on 2 vuotta vanhempi ruuna ja osaa vähän varoa, eikä riehu ihan tosissaan, mutta pikkuisella 2,5v orilla on ihan totiset paikat joka kerta, eikä se varo yhtään (itseään tai toista).

      Poista
    3. En tiedä miten tilanteessasi toimisin, mutta kokeilemallahan se selviää. :D Jotenkin noilla meidän pojilla on sellaiset otteet, ettei haavereita ole sattunut kokoerosta huolimatta. Lähinnä hampailla ne repii loimia ja vastaavaa.

      Poista
  8. Meilläkin keskustellaan silloin tällöin samaisesta asiasta, ihanaa (ja lohdullista) lukea sun tekstejä Salamasta ja todeta et ehkä onkin ihan normaalia et oma 3v on välillä vähän lapsi :) Onneks löysin tänne, kivaa lukea samanikäisten otusten touhuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan meitä! :D Löysin myös blogisi, kiva kun löytyy samanikäisten heppojen turinoita lisää lukulistalle.

      Poista