keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Pieni joulutarina

Tarina tytöstä ja sen ensimmäisestä suomenhevosesta


Tarina alkaa siitä, kun tyttö saatteli ensimmäisen oman hevosensa yhtenä kauniina kesäpäivänä ikivihreille laitumille. Sinne, missä jokaisen hevosen paikka on silloin, kun maallinen taivallus on tullut tiensä päähän. Sen hevosen jälkeen jäi valtaisa aukko täytettäväksi. Sen tilalle löytyikin lopulta kaunis ja herkkä suomenhevonen. Väriltään tähtipäinen tamma oli yhtä punainen kuin joulu ja luonteeltaan niin sielukas kuin kansallisrotumme luonteen kuuluu ollakin.

Punainen tamma oli herkkä. Suuria tunteita, joka päivä. Suuria asioita, joka kerta. Ilkeä tai paha se ei ollut. Oikeastaan tähtipäinen tamma oli suuri arvoitus alusta loppuun: Potentiaalia ja kykyä oli vaikka mihin, mutta jokin paha tamman sisällä velloi. Arvoitusta toisen perään.

Tamma ja sen kanssa yhdessä käyty taival ei ollut helppo. Sen silmät kertoivat pitkää tarinaa lyhyestä elämästään: Se oli kokenut monenlaista hyvää ja pahaa. Sillä oli paljon arpia. Sillä oli pelkoja. Sillä oli paljon mielipiteitä. Silti se oli niin kiltti, että aina ihmisen nähdessään työnsi pään syliin. Tähtipäinen tamma opetti ihmisilleen sen, miten uskollinen suomenhevonen on. Vaikka takana on karujakin kokemuksia, luottaa suomenhevonen ihmiseen silti nöyrästi ja pyyteettömästi.

Yhdessä tyttö ja tähtipäinen tamma yrittivät ratkaista arvoitusta. Yrittivät nähdä paremman huomisen. Tekivät suuria suunnitelmia. Takaiskuja satoi kuitenkin kuin salamoita kirkkaalta taivaalta: Oli hankosidevammaa, niveltulehdusta, vatsahaavaa, matoja, ähkyjä. Niistä huolimatta tamma yritti. Tyttö yritti. Jos tästä syksystä selvittäisiin, selvittäisiin mistä vain. Keväälle suunniteltiin matkaa komean mustan oriin luo.

Tyttö odotti tammansa kanssa ensimmäistä yhteistä joulua kuin kuuta nousevaa. Joulu tuntui ajatuksena kovin mahtipontiselta: Joskus harmaassa historiassa kun suomenhevosella oli suuri merkitys myös joulunviettoon. Sillä kuljettiin matkat, suomenhevonen oli ylpeys ja arvostettu perheenjäsen.

Jouluaatto tuli. Oli aattoratsastus. Oli yhteistä aikaa. Sitten tuli kutsumaton vieras: Ähky. Se iski taivaalta yhtä yllättäin kuin koko ihastus tähän hevoseen aikanaan. Aiemmista ähkyistä oli sitkeällä sisulla selvitty. Tämä oli kuitenkin kovin rajuoireinen. Tyttö yritti, koko perhe yritti. Lopulta tamma vain makasi. Se ei enää yrittänyt. Kun eläinlääkäri lopulta tuli, oli tamman sielu jo poissa. Paikalla oli enää hädin tuskin hengissä oleva hevosen kuori. Tähtipäinen tamma nukahti ikiuneen auringonlaskun aikaan. Jouluaattona. Sinä ilon päivänä, jota kovin odotettiin.

Elämä jatkui. Tyttö itki paljon. Suru tuli massiivisena, yllättäin. Ilman varoitusta. Joulu menetti merkityksensä joksikin aikaa. Meni aikaa, että asioita pystyi käsittelemään. Tyttö ymmärsi, että asioilla on merkityksensä. Tähtipäinen tamma jätti jälkeensä muistoja, hetkiä, iloja ja surua. Suuri persoona, ihka oikea suomenhevonen. Ehkä kohtalo tosiaan puuttui peliin. Sinä syksynä se nimittäin vei tytön ensimmäisen hevosen ja tähtipäisen tamman lisäksi myös kolmannen rakkaan hevosen äkillisesti pois. Sinä syksynä tyttö oli nähnyt sattumalta myös yhden suomenhevosen myynti-ilmoituksen. Se oli musta orivarsa, jolla oli kolme sukkaa ja päässä leveä läsi.

Silloin se orivarsa oli kuitenkin jo löytänyt kodin muualta. Tyttö salaa haaveili siitä. Sattumalta uusi myynti-ilmoitus osui silmiin tähtipäisen tamman kuoleman jälkeen uudelleen uudenvuoden tienoilla. Vuosi vaihtui ja kuukautta myöhemmin tyttö oli jälleen hevosenomistaja: Salama oli jälleen iskenyt, mutta tällä kertaa varsin ihastuttavin seurauksin. Se salamanisku oli tullut jäädäkseen.

Ja loppu onkin sitten historiaa. Tuo kolmen vuoden takainen salamanisku aloitti koko elämänmittaisen seikkailun, joka on ollut tytön elämän antoisinta aikaa. Näin jouluna tyttö syventyy muistelemaan menneitä ja kiittämään syvästi ja nöyrästi tähtipäistä tammaa siitä, että se oli totta hetken. Kiitos sen, läsipäisen mustan lämmin henkäys tytön poskella on nyt totta. Toivottavasti vielä pitkään.

10 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, meinasi tulla tippa linssiin <3 Oikein hyvää joulua sinulle sekä Salamalle&Dukelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ei tarvittu muuta kuin Varpunen jouluaamuna-biisi ja kultimurumaisella tuulella ollut läsipää, johan läks... ;)

      Kiitos samoin teille sinne!

      Poista
  2. Suomenhevosissa on vaan sitä jotain, mikä muista puuttuu. Rehellisyys, aitous, nöyryys ja samalla niin suurien mielipiteiden omaavia. Mielettömiä eläimiä. ♥ Tippa linssissä täälläkin.

    Hyvää joulua teidän poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomenhevoset ovat niin kovin suomalaisia: Herkkiä, mutta kovan kuoren omaavia, jurojakin, mutta sinnikkäitä ja uskollisia. Pois en vaihda. <3

      Kiitos samoin teille!

      Poista
  3. hyvaa Joulua ja kiitos kirjoituksesta :-)

    VastaaPoista
  4. nyt on kyllä pakko kommentoida, erittäin hyvä kirjoitus!Pakko myös näin vuoden lopulla todeta että tämä blogi on erittäin hyvä ja hyvällä huumorilla varustettu.Hyvää joulua ja iloista uutta vuotta sinulla ja pojille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja oikein ihanaa joulua sinullekin. :) Ja kiitos kehusanoista, ne lämmittävät mieltä!

      Poista
  5. Kaunis vaikka surullinen juttu. Kaikella silti lienee tarkoitus.
    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää joulua teilekin!
      Kaikella tosiaan lienee tarkoitus. En usko, että nykytilanne olisi tämä, jos Fanni vielä eläisi. Kaikesta huolimatta parempi näin. :)

      Poista