perjantai 12. joulukuuta 2014

Tapaus jauheliha

Ei ole treenikertomuksia, ei kuvia tai videoita tapahtuneesta, oli vain nälkäinen hevosenomistaja.


Ruokalistalla oli sinä päivänä jauhelihakastiketta pastan kaverina, mutta lähtötilanne oli se, että 400 gramman jauhelihapaketti oli tukevasti jäässä tultuaan juuri pakkasesta. Hevosenomistaja ajatteli sulattavansa sen kaikessa rauhassa isossa pannussa kannen alla. Kaikessa rauhassa ei ihan kuvaa allekirjoittaneen normaaleinta mielentilaa, mutta joskus hetkeen pitää tarttua ja niin edelleen. Vapaaviikko ja kaikkea.

Settiin tarvittiin vielä mukava myrskypäivä. Sellainen, missä pihakalusteet lentävät ja puut heiluvat vaakatasossa. Tänne lintukotoon tuuli harvemmin osuu, mutta sitten kun se osuu, on helvetti lähes irti. Sähköt sentään säilyivät.


Tarkan harkinnan mukaan hevosenomistaja oli sijoittanut 3 kpl hevosia ulos. Kätevästi niitä voi tarkkailla keittön ikkunasta. Mustanpuhuvat maatiaiset eivät ole moksiskaan, vaikka tuuli veisi mökin päältä, mutta sinä päivänä 1 kpl lämminverisiä tuntui sekoavan jokaisesta risun heilahduksesta sen verran, että pelkäsin lauta-aidan olevan pian mallia polttopuukasa. Että sellainen luottoratsu meillä - no, jokaisella meillä on heikkoutensa ja Toinin inhokkielementit näyttävät olevan tuuli ja vesi. Ikävä hänelle, että sinä päivänä molempia oli tarjolla täyslaidallinen.

Mutta niin, se jauheliha. Koin ekan vastaiskun, kun paketin pohjassa oleva paperi ei lähtenyt irti. Kirosin sitä alimpaan maanrakoon oman hetkeni ja annoin paperin olla. Kyllä se irti lähtee sitten, kun sen aika on.

Hitto kun tuo klöntti suli hitaasti.

Ulkoa kuului yhtäkkiä pamaus. Jokainen kavioeläin vetää omassa pikkuneliössään armotonta rodeota. Näin jälleen sieluni silmin parin hankositeen rullautuvan tuplapiruettien kautta umpisolmuun ja kiiruhdin ulos. Jauheliha papereineen tirisi iloisesti matalalla lämmöllä paistokasarissa lasikannen alla. Tiesin ja tunsin olevani sillä hetkellä hieman ylihysteerinen täti, mutta jotain oli tehtävä. Siispä käyn ihan äkkiä heittämässä niille heinää.

Ylihysteerinen tädinalku liilavalkoraidallisessa jumpsuitissaan oli sen verran karmiva näky aidan takana, joten rauha palasi maahan heinälaarien täyttyessä. Idylli oli jälleen kasassa: Maatiaiset söivät yhdessä isosta laarista ja hyperventiloiva ruskia malttoi jälleen pitää kavionsa maankamaralla tuulen vinkuessa ympärillä.

Siinä kaikessa rauhassa sisälle lompsiessa muistin jälleen sen jauhelihan. Totta tosiaan, ihan äkkiä oli tällä kertaa taas luokkaa vartti.

Jauheliha voi yllätyksekseni pannulla oikein hyvin. Ikiroutaa muistuttava jääklöntti oli sulanut ja vastassa oli kuin pakasta vedetty lihanpala. Siispä ei muuta kuin sipulit joukkoon, pastat kiehumaan ja kastike valmiiksi.

Noin puoli tuntia myöhemmin mietin, mitä mahdoin tällä kertaa unohtaa. No, syödessä se palautui mieleen, kun kohdalle osui vähän sitkeämpi suupala.

Se paperi.

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin meidän arjelta! Täälläkin on ollut pari päivää aivan järkyttävä myrskytuuli ja vettä tulee vaakatasossa. Sateen hieman tauottua, ajattelin käyväni "rauhallisen, kevyen maastolenkin". Täällä samainen hyperventiloiva, vettä ja tuulta vihaava ruskea pörisi ja puhisi häntä lipputangossa koko matkan ajan. Jatkuva loikkiminen, säntäily ja vauhkoilu sai jo kuskinkin selässä jännittymään kun ratti ja jarru eivät kumpikaan meinanneet pelata. Oksia lenteli päin naamaa ja hevosta (ei auttanut yhtään...) joten päätin oman ja hevosen turvallisuuden takia kääntyä takaisin ja luovuttaa. Yhä tuulee kuin hulluna ja päätin visusti että heppa saakoot pitää lomaa. Onneksi ollaan vaan puskailijoita niin ei tarvii stressata moisista ekstra vapaista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on varmaan kuulleet, että tuuli voi viedä vaikka mukanaan... ;))

      Poista
  2. Meikäläinen kotisohvalla lukiessani tätä: " Se paperi, muista se paperi. HEI SE PAPERI!!! NOUUUU älä syö sitä!" no mutta, eihän se paperi nyt niin vaarallista ole ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :D Henkiin jäin toistaiseksi, joten tuskin kovin vaarallista oli. Kovin näkymättömäksi se vain lopulta muuttui. x)

      Poista
  3. Niin mahtavaa kun saat näistä arkisista kommelluksistakin niin hauskaa tekstiä aikaiseksi. :D Mutta ihanaa huomata että mä en todellakaan ole ainoa joka osaa sohlata ruuanlaitossakin aika hyvin melkein joka kerta (ja siksi mun ruuanlaitto vuoro osuu kohdalle nykyään äärimmäisen harvoin..) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein kerran risottoa. Lisäsin siihen paaaaljon chilijauhetta. Siinä kohtaa kun ruvettiin syömään sitä, ihmeteltiin miksi täällä haisee kaneli....

      Leivoin kerran pullaa. En tiedä mikä meni pieleen, mutta pullilla olisi voinut kivittää ikkunoita rikki.

      Viimeksi pelasin varman päälle syntymäpäivänäni ja hain kaupasta valmiita piirakoita. Unohdin ne uuniin. Tarjosin sitten sellaisia semikovia ja mustanpuhuvia pullia aamutuimaan työkavereille. Onneksi jäin lomalle.

      Multa voi kysyä kikkakolmosia keittiöhommissa - onnistun aina! :D :D D:

      Poista
  4. Hitsit sä kirjotat kivasti! :) Mulla jäi pizzanpohjaan leivinpaperi tuossa yksi ilta kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakiosetti tuokin, hihihi. No, onneksi valmispohjia saa nykyään... ;)

      Kiitos!

      Poista
  5. Hahaha, mun yhdellä tutulla porisi paistin kanssa padassa sellainen paksu muovinen imupaperi...maiskis!
    Sä sait sentään vaan puukuituja ;P

    VastaaPoista
  6. Voi apua, tosi onnistuneesti kirjoitettu epäonnisesta sattumasta :D

    VastaaPoista