lauantai 10. tammikuuta 2015

Ollako korvaamaton?


Kun hankkii lemmikin tai on jopa niin hullu, että perustaa kotipihaansa tallin, on yksi asia muistettava varmistaa: Mitä jos pääjehu on pelistä pois?

Olen ollut hyvin onnekas. Omalle 6,5 vuoden tallinpitotaipaleelle ei ole osunut pidempiä tai pahempia sairaslomahetkiä lähes ollenkaan. Pahimmassakin flunssassa on allekirjoittanut tehnyt tärkeimmät eli ruokkinut ja juottanut hepat, karsinatkin on saatu pikkuhiljaa kikkara kerrallaan siivottua.


Eilen meinasi kuitenkin kuolo korjata. Meille tuli kylään astetta ärhäkkäämpi norovirus. Nyt 36h vaakatasossa maattuani elämä näyttää taas olevan enempi balanssissaan kuin eilen. Hevoset ovat kuitenkin hoidettava, oli pääjehu vähän kipiä tai ei.

Isäntä uhrautui taluttamaan hevoset aamulla ulos. Helppo nakki, aamutallissa kun harvemmin on mitään kommervenkkeja. Jalkojen kylmäykset ja muut extrat saivat luvan jäädä pois.

Päivällä maailman ihanin Anni siivosi karsinat, täytti vedet ja antoi sielunhoitoa pojille, unohtamatta tietenkään juomatarjoilua päärakennukseen.

Sain lähes kontaten vietyä kahdet päiväheinät. Ekalla kerralla toisessa kädessäni oli heinäpussi ja toisessa leipää. Entiseen malliin odotin yhden ahneen Läsipään hyökkäävän niiden kimppuun ja jyräävän minut pahemmin kuin yöllä iskenyt virus, mutta kas kummaa - Salama pysähtyi kohteliaasti eteeni, puhalsi naamaani ja kysyi, missä olen lorvinut. Metkaa.

Illalla elämä voitti jo sen verran, että sain tehtyä iltatallin, tosin triplaten hitaammin mitä yleensä.


Nämä ovat niitä päiviä, kun miettii asioita myös pahemman päivän varalle. Kukaan kun ei ole korvaamaton.

Löytyykö sinulta ajantasalla olevat ohjeet hevosten hoitoon? Miten olet sumplinut asiat pahan päivän varalle? Ylipäätään, oletko ajatellut asiaa?

22 kommenttia:

  1. Huh huh,paranemisia sinne. Norovirus on niin ikävä vieras... Mulla oli sama virus edelliskesänä,ja olin viikon ihan poissa pelistä. Meillä isäntä on onneksi kova hevosmies joka hoitaa hevoset siinä missä minäkin,joten äkillisissä tilanteissa apu on lähellä. Ja kylillä asuu pari kaveria jotka auttavat tarvittaessa! Onneksi,sillä tiedän että joka tallinpitäjällä ei välttämättä näin ole. Kun itse sairastuneena yritin päivällä viedä hevosille vettä (itkien koska olin niin heikossa kunnossa) olivat hevoset erityisen kohteliaita ja tulivat ihan iholle nuuhkimaan ja ihmettelemään. Kyllä ne tietää kun ihmisellä ei oo kaikki kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheltä löytyvä tukiverkko on kaiken A ja O! Onneksi olen myös tuota omaa isäntää koulinut sen verran, että pärjää normaalijutuissa varmasti ohjeiden kera. Ja pärjääkin, testattu on.

      Poista
  2. Huh! Voin vain kuvitella tuskasi. Itse sairastin noron vuosia sitten. Heräsin yöllä siihen, että mahaa väänsi. Vessaan mennessä en enää tiennyt miten päin kävisi pöntölle. Hyi hemmetti. :D Tauti oli kyllä nopeasti ohi, puolessa vuorokaudessa olin tolpillani. Mutta siihen asti puolen tunnin välein kävin oksentamassa. Aamuyöllä mies lähti töihin ja minä makasin vessan lattialla, kun en jaksanut nousta enää edes ylös. Ihan karmea sairaus!

    Tuo on kyllä omassa pihassa se ongelma, että kuka sitten hoitaa ne heposet. Vielä vaikeammaksi asia muuttuu jos asuu jossain todella korvessa ja hevosia on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko, että kiirettä piti varsinkin aamuyön, oli ämpärille ja pöntöllä käyttöä yhtäaikaa ihan kiitettävästi. Näin rajuna sairastin tämän viimeksi 8 vuotta sitten. Silloin oltiin pitämässä talutusratsastusta päiväkodissa ja kun talutettiin sieltä poneja kotiin, tuli yhtäkkiä todella huono olo ja oli pakko tukeutua kuusenjuureen. Silloin olin vielä hoikka ja pieni, joten ratsastin loppumatkan (1km) kotiin shettiksellä.

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Aihe AINA ajankohtainen. Taidanpa tässä viikonlopun aikana väsätä jotkut hevosten hoito-ohjeet. Minulla mieletön tuuri siinä mielessä, et mies osaa hoitaa oikeastaan samat asiat kuin itsekin. Mutta olisihan se hyvä olla ohjeet ihan kirjallisina, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Esim. auto-onnettomuus yms. Meillä useamman hevosen lisäksi vielä kissoja ja koira. Ajatuksia herättävää pohdintaa.. tässähän alkaa miettiä jo vaikka kuinka pitkälle.. esim. vara-avaimet taloon jne. olis hyvä löytyä jostakin päin tonttia.. Hhmmph :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, joskus tuuri voi kääntyä ja molemmille voi käydä jotain. :( Meillä myös isäntä paljon reissuhommissa, joten olen paljon yksin. Siinä ne riskit kasvavat kivasti, mutta toisaalta turha niitä on miettiä liikaa. Arkipuuhat kun saa turvallisesti tehtyä, niin hyvä on. Ystäväni kanssa aina viestitellään, jos lähdetään ratsastamaan tms., tulee ainakin vähän turvallisempi olo.

      Poista
  4. Ohjeistuksia on pitänyt tehdä, mutta en vaan ole saannut aikaiseksi.. Onneksi on tuo isäntä joka meilläkin hallitsee perus tallihommat (tallilta tuon miehen alunperin pongasinkin). Hoitaahan hän meillä aina aamutallit niin arkena, kuin vapaa päivinänikin. Hän on huomannut, että olen paljon paremmalla tuulella, kun saan nukkua mahdollisimman pitkään. :D

    Viime keväänä oli päivä, jonka jouduin itekseen viettämään ja juuri sinä päivänä tietenkin sairastin vatsataudin. Pääsin kömpimään wc:stä makuuhuoneeseen ja siinä matkalla oli kiva nähdä, kun hepat kippasivat tarhassaan vesipaljunsa nurin.. Tyhjä palju ei kauaa ehjänä olisi pysynyt.. Heitin heille sitten vähän isomman heinäkasankin samalla ja lyllersin takaisin huussiin.. Kaiken kukkuraksi jouduin sitten heti vielä lähtemään hädissään olevan iäkkään naisen avuksi, joka oli ajanut ojaan meidän talon nurkalla. Eihän paljoa kuunnellut, kun yritin selittää, että vointini ei ole kauhean hyvä. Onneksi sain naapurin kiinni, joka tuli traktorillaan avuksi. Jotenkin kroppa sen ajan kesti, mutta vointi meni takapakkia kun taas pääsin sisälle..
    Paranemista sinne! Mä otankin tästä tavoitteeksi tehdä viikonlopun aikana jonkin näköisen ohjeistuslappusen/kansion.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, voin niin tuntea tuskan... Vielä eilen pelkkä ajatus jostain tekemisestä oli niin karmiva, ettei tosikaan. Tänään tuli sitten tehtyä vähän liikaa ja tauti otti takapakkia.

      Minunkin pitäää päivittää ohjekansioni. Se on viimeisen päälle tehty, mutta ei tahdo aina pysyä ajantasalla...

      Poista
  5. Multakin onneksi löytyy mies, joka tarvittaessa hoitaa kaiken. Monet kerrat ollaan puhuttu siitä, että pitäisi olla ihan kirjalliset ohjeet miten hevoset ruokitaan jos mulle sattuu jotain. Meillä kun yleensä roikkuu päiväheinät kasseissa joten siitä on helppo kenen vaan antaa pussillinen syötävää, mutta iltaruuat on sellaiset jotka olen aina itse mennyt laittamaan (melkein pää kainalossakin) tai olen ne laittanut valmiiksi kun mies osaa loput tehdä.

    Viime viikolla tilanne muuttui, kun lähdinkin ambulanssilla sairaalaan... Pääsin kyllä samana päivänä pois, mutta tilanne oli niin yllättävä ja siinä olisi voinut henkikin lähteä, että nyt sain kirjoitettua ohjeet heppojen hoitoon jos mulle kävisi jotain. Totesin, etten halua heppojen siitä kärsiä jos mulle jotain sattuisi vaan että heidät osaisi sitten joku muukin ruokkia!

    P.S. Itse oikein nautin tallihommmista taas siinä kohtaa kun on ensin niitä kauheessa taudissa tehnyt ja sitten kun on taas terve niin onpas ihana niitäkin tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on tapa, että yritän laittaa heinäpusseja valmiiksi ym, jos tilanne vaikka niin vaatisi. Joskus voi työmatka venyä tai muuta ja on hälyytettävä joku antamaan ruokaa pojille. Lisäksi toki haluan, että hevosilla on aina ruokaa (heinää ja rehuja) joksikin aikaa, ihan varmuuden vuoksi.

      Poista
  6. Ohjeistukset löytyy...koneelta. Tulostettuna ei vielä, hups. Josko nyt tän kirjoituksen buustaamana sais ne ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här, koneelta löytyy opus kuvineen kaikkineen... :D

      Poista
  7. Ohjeet kannattaa tosiaan olla tallin seinällä näkyvästi :) Oma hevonen on onneksi täysihoitotallilla ja liikuttajia on muutama, niin perheen sisällä kuin ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin osa ohjeista on hyvä olla näkyvillä. :) Kuten myös tärkeimmät puhelinnumerot. Ohjeisiin tulisi lisätä myös toimintaohjeet ikävimpien asioiden varalle, kuten hätälopetus ja vastaavat.

      Poista
  8. Meillä on mies ihan yhtälailla mukana hevostouhuissa, joten sen suhteen ei ole hätää. Mutta jos meille molemmille tapahtuisi jotain, oltaisiin aika lirissä, kun pihasta löytyy hevosten lisäksi kaikki muut tavalliset maatilan eläimet. Hmm, ehkä täytyy laatia eläimille hoitotestamentti.

    Sattui viime syksynä kaksi päivää, jolloin mies oli poissa ja minuun iski tauti, jossa kuumetta yli 41 astetta ja oksensin. Jotenkin sitä vain sai eläimet hoidettua niinä parempina hetkinä. Pihaton siivouksesta en ihan hirveää stressiä ota, kun suurin osa kakoista tulee kuitenkin ulos, joten se hätätilanteessa menee päivän tai pari siivoamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten aina käykin kuin, että kun olet yksin, kaikki hajoaa tai sitten sairastut itse?! Been there...

      Meillä hepat ovat lähinnä minun juttu, mutta isäntä toki hätätilanteessa auttaa. Muuten pidän ne ilomielin itse, hevoset siis. ;)

      Poista
  9. Meiltä löytyy tallista aika tuoreet ohjeistuspaperit. Väsäsin ne ennenkuin lähdin synnyttämään. Silti jännitti, että miten tallissa pärjätään, kun olin poissa. Noh kaikki meni hyvin, kukaan tuskin kärsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta syystä viime syksynä testattiin ko. aihetta käytännössä - tallintekijöitä oli useampi ja "rutiinijuttu" venyikin vähän pidemmäksi lopulta, mutta hyvin selvittiin. :D
      (ja siis ei meillä vaan muualla. :D)

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus! Vaikka minulla ei ole omaa tallia niin olen monesti miettinyt, että sitten jos/kun joskus sellaisen saan hankittua, pitää jo etukäteen pohtia tuo sairastumisjuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeä asia ja vaikkei kotiin löytyisikään ketään hevosia hoitamaan, niin varasuunnitelma (meillä mallia C) on se, että mihin hevoset voisi ehkä kenties mahdollisesti viedä, jos tosi huonosti käy.

      Poista
  11. Meiltä löytyy tallin varustehuoneesta jokaiselle hevoselle kansiot, joihin juurta jaksain selitetty kaikki maailman asiat. Löytyy myös yhteinen tallikansio, jossa selkeät selityksessä missä mitäkin, miksi ja kuinka. Joka tavaroiden paikat on kirjattu tarkoin ja tallissa on ovet nimikoitu ja pikkulapur kertomassa muutoksista esim. loimituksen suhteen.

    Mähän oon itse todella tapaturma-altis, milloin murtuu jalasta jokin osa, milloin kädestä.. Eikä voi unohtaa sitäkään, että perussairauden myötä tulen nopeasti kipeäksi ja oon sekunneissa 40 asteen kuumeessa. Omat riskinsä tuo vammautunut selkä, joka vammautunee lopullisesti jos tipun hevosen selästä väärässä kulmassa. Onkin vain erittäin harvoja päiviä jolloin ratsastan yksin, sillä jos satun tippumaan, voi olla etten ylös nousekaan. Riskit kuuluu elämään, mutta ei haittaa jonkun olevan aina "vahtimassa" mitä tapahtuu.

    Meillä on myös tiedot, mitä tapahtuu jos tiimipäälikkö joutuukin sairaalaan pitkäksi aikaa. Yksi ratsu majoitetaan kotipaikalle, toiset omistajilleen takaisin. Onneksi auttava käsi on miltein vieressä, että järjestelyt voidaan toteuttaa myös kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa oikein järkevältä systeemiltä!

      Itsekin pyrin nimikoimaan asiat mahdollisimman tarkasti. Ei vieras tai puolivieras erota astioissa olevia rehuja ilman nimiä tai vastaavia.

      Poista