perjantai 20. maaliskuuta 2015

Miten kaikki vaikuttaa kaikkeen

...tai on vaikuttamatta?

1. Tilkkutäkki palloilemassa.
Hevosenpito ei ihan joka päivä ole yhtä juhlaa. Tai on se silloin, kun kaikki menee hyvin. Siksi onkin taitolaji oppia erottamaan niitä hiuksenhienoja juttuja, jotka erottavat normaalin ja epänormaalin toisistaan.

Sen lisäksi, että haluan tarjota hevosilleni muun muassa hyvää ruokaa, säännölliset rokotukset, madotukset, eläinlääkärihoidot ja kengitykset, tarkkailen hevosiani jatkuvasti tahtomattanikin. Miten ne seisovat, syövät, juovat tai liikkuvat? Näyttääkö liike helpolta ja symmetriseltä vai jäykältä ja haluttomalta? Ovatko hevoset valppaita, miten ne muuten käyttäytyvät, entä miten laumadynamiikka sujuu? Miten ne käyttäytyvät ihmisen kanssa? Olettamus omien nuorten kanssa on se, että ihmisten kanssa on kiva toimia. Jos se muuttuu, jokin on pielessä.

2. Koko lauma pallojen parissa.
Ihan perusasioita hevosenpidossani on juomisen ja syömisen tarkkailu. Paljonko vettä kuluu yön ja päivän aikana? Yöllä jokaisella hevosellani on automaatin lisäksi ämpäri, jonka jokainen juo ainakin osittain tai kokonaan tyhjäksi. Tarvittaessa vettä maustetaan jollain hevosen herkulla, esim. melassilla, omenamehulla tai Greenlinellä. Päiväaikaan 80 litran vesiastiat saisivat päivän aikana huveta, muuten joku tai kaikki ovat juoneet liian vähän. Kesäaikaan vettä menee melkein tuplasti enemmän. Lienee sanomattakin selvää, että hevosillani on aina vettä tarjolla.

Heinää tarjoilen hevosilleni mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän. Huolehdin myös siitä, että lauman ala-arvoisinkin saa rauhassa syödä, varsinkin nyt kun laumaan on tullut uusi jäsen. Se tapahtuu heinäkasoja jakamalla ja ruokintavälejä tihentämällä. Heinä tekee kyllä ehkä pömpön mahan, mutta se on pieni hinta siitä, että mokoma sairastaisi vatsahaavan tai jonkun muun naftista ruokinnasta johtuvan sairauden. Metabolinen oireyhtymä on näiden vastakohta, mutta torjuttavissa ainakin jollain tasolla liikunnan lisäämisellä. Nuoret hevoset onneksi liikkuvat itsekseenkin paljon.

3. Kaverukset palloilemassa.
Silläkin on väliä, miten polle syö. Syökö se hyvällä ruokahalulla kaiken tarjotun vai närppiikö se joukosta vain parhaat palat? Miten se pureskelee, tippuuko suusta rehupalloja? Onko leukojen liike sujuva? Nuorten hevosten vaihtaessa hampaitaan on suussa meneillään paljon asioita. Olen huomannut omien nuorten kanssa, että hampaiden vaihtuessa ne ovat vähän äkäisempiä ja suustaan tosi levottomia. Ei siis ihme, jos ruokailu on toisinaan hankalaa. Jos oireet helpottavat parissa päivässä, se on OK. Jos ei, on suuhun syytä katsoa mitä pikimmiten. Kerran Salamalta lohkesi poskihammas ja se aiheutti pitkään vaikeuksia syömiseen. Ruuan närppiminen ja näennäinen syöminen ovat hyvin usein oireita jostain vaivasta, varsinkin jos hevonen on ennen syönyt hyvin ja ahneesti. Nämä vaativat välitöntä puuttumista asiaan. Syynä voi olla useimmiten mikäpä muukaan kuin mahahaava. Jos sen on itse joskus kokenut, ei todellakaan voi toivoa rakkaalle hevoselleen samaa vaivaa!

Hevonen kertoo omistajalleen paljon asioita, oikeastaan jatkuvasti. Nuori herkkä hevonen on tässä kohtaa mainioin opettaja: Se harvemmin pelkää näyttää, jos joku asia mättää. Jos lapaan sattuu, siihen todella sattuu. Jos mahaan sattuu, siihen todella sattuu. Jos poni tuntuu vasemmalle kankeammalta ajaa, ei liene yllätys, että se on myös seuraavana päivänä vaikeampi kengittää vasemmalta puolelta. Jos polle lepuuttaa aina oikeaa takajalkaa, ei liene myöskään yllätys, että se on kyseisen hevosen heikoin lenkki. Koska hevosella on neljä jalkaa, joutuvat kolme muuta tekemään enemmän töitä sen yhden heikon puolesta. Siitä voi seurata ongelmia tai olla seuraamatta.

Monesti ongelmista tulee kierre. Ensin poksahtaa heikoin jalka, sitten seuraava ja niin edelleen. Lavat ja selkä voivat olla jumissa, johtuen edellämainituista tai sitten ihan muuten vaankin. Kumpi oli ensin, muna vai kana, sitä ei aina näiden kanssa tiedä, vaikka kuinka vastauksen haluaisikin saada.

4. Keltaista suikalepaistia.


Stressi näkyy hevosissa monin eri tavoin. Yksi potkii ovea hermostuneena, toinen sulkeutuu karsinannurkkaan huomaamattomaksi. Joku hirnuu kurkku suorana ja joku ramppaa edestakaisin väsymättä. Joku lopettaa syömisen pelkän stressin takia, toinen taas valuu hikeä samantien. Joku reagoi vatsallaan jännittämällä sen pinkeäksi, joku taas tuottaa lehmänläjiä. On edelleen taitolaji löytää ne tavat toimia, joilla stressitasot pysyvät sopivan matalina. Esimerkiksi Dukella on tapana vieraassa paikassa hermostuessaan kauhoa hiekkaa tai maata suuhun niin paljon kuin napa vetää. Siksi sitä ei viedä paikkaan, jossa se on mahdollista. Silti sitä siedätetään eri paikkoihin, jotta se tottuisi asioihin.

Hevosten hyvinvointi on monelle hevosenomistajalle vähän niin kuin pakkomielle. Joukkoon mahtuu myös niitä, jotka sulkevat silmänsä ongelmilta, kiillottavat julkisuuskuvaansa ja hymyilevät vielä nätisti päälle. Silloin kärsijän rooliin jää itse tärkein eli hevonen. Ei ole häpeällistä joskus mokata, jos sen virheen pystyy myöntämään. Edes rakkaan hevosystävän puolesta, jos ei muuten.

Edellämainitut jutut ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Tai niin niiden pitäisi, mutta silti ne eivät aina ole. Miksi?

5. Fonzien ja Dyykin "hymyt"
Jokainen hevonen on yksilö. Toiselle sopii toinen, toisille toinen. Harvassa ovat ne, joille käy kaikki. Minusta on ollut hauska huomata, miten ilmeikkäitä eri hevoset ovat. Toiselle toinen ilme tarkoittaa toista ja toiselle taas toista: Joskus keskittynyt ilme näyttää esimerkiksi kuvassa hurjan yrmyltä, vaikka tilanne olisikin ollut ihan rento ja leppoisa. Hevosten perusilmeet myös vaihtelevat: Toinen on aina vähän happaman näköinen, toinen taas iloisen terhakka päivä toisensa jälkeen.

Hevosen ilmekin kertoo paljon sen hyvinvoinnista ja terveydestä. Kipu näkyy niin ihmisen kuin hevosenkin kasvoista epämukavuutena ja kireytenä. Silmien ylle voi myös tulla tietynlainen ryppy. Vetäytynyt ja passiivinen hevonen on usein kipeä, vaikka se näennäisesti ihan reippaasti voisikin eri asioita tehdä.  

6. Hippaleikki
Loppuun pieni haaste lukijoille: Mitä eri ilmeitä, tunnetiloja ja fiiliksiä näet tämän postauksen kuvissa? Kuvat numeroitu kommentoinnin helpottamiseksi. Sana vapaa! 

7. Salama

2 kommenttia:

  1. Omani selkein tapa näyttää, että jokin ahdistaa tai tuntuu epämukavalta/kipeältä on ratsastaessa laittaa toinen korva luimuun. Ihan tosi! Kuulostaa oudolta, mutta se tosiaan laittaa toisen korvan luimuun ja jos jätän tämän huomioimatta, se ravistaa päätään. Ja ihan kaikissa askellajeissa. Viimeksi tammikuun alussa se teki tämän kun ratsastin kangilla, kun vaihdoin niveliin, oli hevonen ihan tyytyväinen! Sitten ei mentykkään kangilla ennen kuin kiropraktikko kävi katsomassa ja löysi lukkoja niskasta ja ristiselästä. Hoidon jälkeen ei ole ollut taas mitään ongelmia kankien kanssa! Munkin heppa on niin yritteliäs ja miellyttämishaluinen, että se ei turhaan "protestoi" mistään, niin olen kyllä oppinut luottamaan sen ilmeen ja eleiden tulkintaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun omansa oppii tuntemaan ja ottamaan vinkit tosissaan, säästyy monelta vaivalta. :)

      Mun Tomppa-ruunani oli aikoinaan kova poika pukittelemaan. Teki kunnon rodeot, jos hermostui. Ensin se heitti korvat sivuun, sen jälkeen heilautti niitä ja jos et vieläkään tajunnut tehdä mitään, niin kohta mentiin...

      Poista