maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ei köyhä eikä kipeä


Salaman maastokoulu jatkuu täydellä teholla. Salama liikuskelee edelleen suurin piirtein joka toinen päivä eli viikkoon sopii 3-4 liikutuskertaa. Kaksi niistä tapahtuu kentällä, yksi maastossa ja neljäs on jotain siltä väliltä eli se voi olla ohjasajoa, piharundipuuhastelua tai muuta mukavaa.

Jos askel on tuntunut jonain päivänä kehnolta tai pää ei ole niin sanotusti vetänyt, on aina jätetty hommat sikseen. Nuorta hevosta ei tarvitse prässätä ja näillä vaivoilla varustettua ei ainakaan. Niin sanottua arkiliikuntaa ruuna harrastaa omatoimisesti ulkoilemalla ponien kanssa 24/7. Nyt tosin sateisimpina öinä olen halunnut ottaa koko porukan öiksi sisään lepäämään.

Maastossa on nyt kevään ja alkukesän aikana ihan oikeasti käyty viikottain erilaisilla kokoonpanoilla. Reissut ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä: Välillä mukana on rento Salama ja välillä vähemmän rento. Yhtäkaikki, metsään on menty ja siellä on hetki oltu, taluttajan kanssa ja ilman. Tällä hetkellä taluttajaa tarvitaan enää kotiin tullessa, kun ruunalla on liian kiire appeelle ja kontrolli yksinkertaisesti katoaa. Jos taluttajaa ei ole, olen taluttanut sen itse kotiin ja mennyt vielä pihassa takaisin selkään hetkeksi.

Maanantaina Salamalla oli pitkästä aikaa hevostoveri (Duke) mukana. Se toi selvästi vähän henkistä tukea ja ennen kaikkea pientä varmuutta kulkemiseen. Uukkareita ei koitettu mennessä varsinaisesti kertaakaan, vaan Salamalla oli ihan valtava imu eteenpäin. Itseasiassa ekaa kertaa koskaan jarrut vähän niin kuin hävisivät: Oli pakko hölkätä virtaa pois ja toivoa parasta, ettei pikkulintu lähde ojasta juuri lentoon kohdalla. Sen verran lennokasta oli tuo Läsipään meno jo mennessä. Jos joku vielä kehtaa sanoa, että kaikki suomenhevoset ovat etupainoisia, niin tervetuloa kokeilemaan tätä hyvän tapaturma- ja henkivakuutuksen kera - tämä yksilö on ehkä toisinaan jyrä, mutta kaikkea muuta kuin etupainoinen. Yleisesti ottaen energia oli kuitenkin ihan positiivista: Ruuna eteni korvat hörössä ja tosiaankin mielellään. Vain kerran se otti pusikon kanssa tuijotuskisan niin, että sydän hakkasi satulan läpi hetken aikaa.
Eipä sillä, se on valtava edistysaskel sille tyypille, jolla jo postilaatikolla meni kuppi nurin. Nyt se menee nurin enää ajoittain, vaikkakin tietty rodeokiintiö pitää joka kerta pitää yllä. Nyt se pari kertaa kompastui omiin jalkoihinsa ja suuttui siitä itselleen. Mokomat koivet.

Maastoretket ovat tuon viereisen maantien vuoksi taktikoitu sellaiseen aikaan, ettei kohtaamisia autojen kanssa juurikaan tulisi. Yksittäiset henkilöautot ovat ihan ok, mutta pakettiautoa isommat sekä mopot ja moottoripyörät ovat aika jänniä. Tällä hetkellä tosin ruohomania vie voiton, eli kun ruunan turvan asettaa ruohomättääseen, häviää muu maailma ympäriltä hetkeksi. Silloin vaikka Mediheli saisi laskeutua samaan peltoon. Tuota vihreää kultaa on käytetty muutenkin hyväksi: Välillä on vain pysähdytty syömään. Sillä on kummasti rauhoittava vaikutus toisinaan.

Tällä hetkellä en usko, että Salamasta koskaan tulee maailman maastovarminta peliä, mutta kunhan se nyt edes jollain tasolla sietäisi rauhalliset metsäretket, niin hyvä olisi. Toiset hevoset vaativat aikaa, toiset vieläkin enemmän. Siinä missä Duke teki tänään elämänsä ekan maastolenkin ratsain ongelmitta, ei Salama vielä vuoden jälkeenkään kykene täysin ongelmattomaan toimintaan. Se on sen perusluonteelle ominaista ja asia tulee vain hyväksyä niin, että asian kanssa voi elää. Salama on kaikesta huolimatta todella palkitseva hevonen, jonka suuri herkkyys on jollain tapaa kiehtova ominaisuus ja ehdottomasti yksi Salaman parhaista puolista.

Hiljaa hyvä tulee.

10 kommenttia:

  1. aiheeseen mitenkään liittymättä, mistä oot ostanu Duken meksikolaiset? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hööksin alelaarista pengoin ne, maksoivat muistaakseni huikeat 12e. :) Ihanat suitset ja Dukelle just sopivat. Otsapanta on hankittu erikseen.

      Poista
    2. täytyy siis huristella sinne penkomaan niitä kun seuraavaks on alet! havittelen Ponille mustia meksikolaisia ku sillä on nyt tuo musta satula, ei passaa ruskeet suitset niitten kans!

      Poista
    3. Sieltä tekee toisinaan hyviä löytöjä, kun lähtee alekamoista vielä puolet pois.. :D Minkä satulan löysit? Mun pitäis kans Dukelle joku keksiä.

      Poista
    4. ostin Tuuli Jääskeläiseltä (pieniakavioita.blogspot.fi) käytetyn yleissatulan, passaa Ponille just sopivasti mun mieleen :) sillä oli kans toinen yleissatula myynnissä.

      Poista
    5. Höh, tuo jäljellä oleva näytti liian kapealta, kaarimittarilla mittailin Dukenkin selän tuonne toiseen ääripäähän. :D

      Poista
    6. höh, voi harmi! Ponilla on tommonen megaleveä :D täytyy pitää silmät auki, vinkkaan sulle jos tulee eteen joku Dukekokonen satula!

      Poista
  2. Olisiko joskus mahdollisuus saada videoa Salamasta silloin kun pörhistelee, usein näissä kuvissa ja videoissa on juuri sellainen eteenpotkittava etupainoinen perussuokki, olisi kiva nähdä se oikea Salama!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :D Se on totta, ettei videomateriaali tässä blogissa tue tekstiä, mutta koitetaan... ;) Jospa ens kerralla virittelisi GoPron mukaan jommalle kummalle, minulle tai apuratsukolle. Kentällä se on vielä just eikä melkein sellainen kuin sanoit, mutta kentän aitojen toisella puolen perä lentää välillä komeasti. Tosin korostan tässä kohtaa, että siihen rentouteen pyritään aina. :D Tosin myös tänään tunsin itseni monteratsastajaksi tai vesihiihtäjäksi, istunnan vaikutus herra hevoseen pyöreä 0... :D

      Poista