Ihmeiden aika ei ole ohi

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi: Tänään pääsimme Salaman kanssa osallistumaan Gunilla "Mini" Wahlbergin koulutunnille. Tällaiset huvit eivät millään muotoa tunnu olevan itsestäänselvyyksiä tälle hevoselle! Tämä olikin Salamalle sen elämänsä eka kotitallin ulkopuolinen valkku ja minulle eka neljän vuoden tauon jälkeen - viimeksi pääsin itse Minin tunnille Fannin kanssa heinäkuussa 2011.

Jännitti. Pysyvätkö kengät jalassa ennen tuntia? Miten seuraponi pysyy tunnin ajan traikussa? (No, sen on aika oppia.) Miten Salama käyttäytyy? Aamulla se ainakin tanssi ulos hyvin korkein liikkein. Onko se koko tunnin pinkeä kuin viulunkieli? Esitteleekö se kaikki kevätjuhlaliikkeensä? Onko tänään se kerta, kun maistan maneesin hiekkaa ensimmäisen kerran? Vai onko tänään sellainen päivä, ettei se liiku askeltakaan itse? Ennen kaikkea, miten minä pidän jännitystä huonosti kestävät hermoni kasassa?

Oli siis vihdoin aika aloittaa normaalin nuoren ratsuhevosen arki. Opelin autopilotille vain tuli ensin kertoa, että tällä kertaa keula ei johda kohti klinikkaa, vaan stoppaa jo vähän aikaisemmin.

Kuten minulla on tapana, mietin ennen tuntia vähän meidän historiaa ja nykytilannetta ratsukkona. Siispä kertauksena:

Salama, 4v, suomenhevonen

Reipas ratsunalku, jolla hieman tapahtumarikas nuoruus. Luonteeltaan kiltti, mutta vähän sählä.

2013: 2-vuotiaana karkasi laitumelta kavereidensa kanssa ja loukkasi molempien takajalkojen hankositeiden yläkiinnityskohdat, siitä vuosi sairaslomaa eli pelkkää hengailua tarhassa. Oikeaan takajalkaan tullut sen seurauksena iso luuliika, lisäksi rtg-kuvassa näkyi jo tuolloin alkava kinnerpatti.

2014: 3-vuotissyksyllä liukastui ja loukkasi oikean etujalan hankositeen sisähaaran, jota paranteli noin 8-9kk.

2015: 4-vuotiaskeväällä oik. lapaan tuli kaatumisen seurauksena lihasrevähdys, joka vaivasi pari kuukautta. Samana keväänä otj vaivasi jonkin verran, kinnerpattimuodostuman todettiin edenneen melko paljonkin verrattuna kaksi vuotta vanhoihin kuviin. Hevonen sai Tildren-lääkityksen, lisäksi otj:ta lääkittiin kortisonilla nyt heinä- ja elokuussa kaksi kertaa.

Tuorein ongelma ovat etujalkojen ohuet anturat, joita nyt pohjallisten ja täytteiden kanssa hoidettu. Lisänä ollut jännetupentulehduksia edessä ja pari impparia takajaloissa.

Muu historia: Ratsuhommia ja ohjasajoharjoituksia tehty vaihtelevasti sairaslomien lomassa. Hyvinä päivinä ihan älyttömän hyvä, huonoina tosi huono. Koska ei ole aina päässyt liikkumaan täysipainoisesti, osaa olla toisinaan vähän tuhma. Palannut ns. normaaliin kevyeen arkeensa heinä-elokuussa ja tällä hetkellä on lähinnä työskennelty käynnissä ja ravissa päivän kunnon ja fiiliksen mukaan. Laukkaa otettu näytösluontoisesti lähinnä maastossa, kentälle laukka ei vielä pukittelematta mahdu, eikä ymmärrä vielä täysin laukannostoapuja. Osaa mennä eteenpäin, peruuttaa ja kääntyä, väistöjä tapailtu. Ne tälle tällä hetkellä todella vaikeita. Oikeaa takajalkaa säästelee mielellään ja on juuri nyt kokonaisvaltaisesti aika jäykkä. Tällä hetkellä otj huonoin ulkojalkana. Ratsastuksessa keskitytty lähinnä siihen, että työnteko on kivaa ja mielekästä eli eteenpäinpyrkimys säilyisi. Ns. hyvinä päivinä on sitten koitettu "temppuja" ohimennen.

Minä, 27v, harrastelija

Aktiivisesta ratsastamisesta muutaman vuoden tauko, viimeiset 2-3 vuotta olen ratsastanut lähinnä satunnaisesti. Sitä ennen kilpailin esteitä ja koulua lähinnä suomenhevosilla seura- ja aluetasolla ko he C-B ja re 90-100 ja ratsastin 2-3 hevosta päivittäin. Valmentauduin este- ja koulupuolella suht aktiivisesti. 

Salama on tullut minulle vieroitusikäisenä ja olen sen lähinnä itsekseni sisäänratsastanut ja muuten kouluttanut ammattilaisten avustuksella. 

Heikkouteni tämän hevosen kohdalla on se, etten raaski pyytää siltä tarpeeksi, ts. olen sille hyvin kiltti. Vahvuutenani taas pidän sitä, että tunnen hevosen läpikotaisin ja ainakin yritän ymmärtää sen ajatuksia. Meidän molempien vinouteen haluaisin apua, tällä hetkellä vinoudet tuntuvat minulla ja hevosella menevän lahjakkaasti ristiin. Haluaisin oppia ratsastamaan tätä niin, että se käyttää kroppaansa oikein ja pysyisi rentona. 

No, pelipaikalle päästiin, vaikka vähän vastustelua viikonloppuun osuikin. Salama hämmentyi kovin siitä, ettei päätepisteessä ollutkaan tuttua paikkaa eli klinikkaa. Se vähän jyräsi ja oli pinkeä kuin mikä, loppuverkkaa tekevät edellistunnin ponit saivat sen alkuun ihan pois tolaltaan.

Maneesin rauhoittuessa Salamakin rauhoittui. Avustaja pysyi rinnalla muutaman kierroksen, kunnes Ruuna Reipas vähän rentoutui. Sen jälkeen ryhdyttiin tekemään käynnissä puolipitkin ohjin voltteja jokaisen kirjaimen kohdalla molempiin suuntiin. Johtavalla ohjasotteella käännös ja käynnin tahdin tuli olla maltillinen. Hyvin pian tunnin teemaksi tämän hepan kohdalla otettiin suoruus.

Voltit toivat tämänkin pollen kuulolle. Salama on keksinyt kivan tavan toisinaan maata ohjilla ja edetä etupainoisena niin, ettei etupää ehdi alta pois. Siihen avuksi sain luvan pitää huolen siitä, että kaula pysyy ylhäällä. Ja kas kummaa, pikkuhiljaa ryhti vähän parani ja askel keveni!

Käynnissä Salama sai tehdä uralla myös avotaivutuksen "alkeita" eli takaosaa tuli ajatella ihan vähän ulos niin, että hevonen pysyi suht suorana. Vasemmassa kierroksessa se onnistui paremmin, oikea kierros oli tänään jälleen vaikeampi. Jälleen ruunan tuli kantaa kaulansa ihan itse.

Ravissa tyydyttiin lyhyisiin pätkiin, jossa se kantoi kaulansa. Ravissa vauhtia ei saanut olla liikaa, koska silloin homma menee kipittämiseksi kaula alhaalla ja selkä notkolla. Hidas ravi oli Salamalle tosi vaikeaa, mutta muutama tosi kiva pätkä sieltä sitten lopulta tulikin.

Salama väsähti loppua kohden tosi paljon ja askel todella painoi, joten se sai lopettaa muutaman ravipätkän jälkeen. Oli rankkaa kulkea oikeinpäin! ;) Kotiläksyiksi saatiin lisää työskentelyä maastakäsin: Nyt hevonen on pohkeelle luvattoman hidas, joten se tulee herkistää pohkeelle ensin maastakäsin ja sen jälkeen selästä.

Tunti oli todella kiva ja meille ratsukkona todella hyödyllinen. Toivottavasti pääsemme Minin oppiin uudelleenkin! 

Tässä vielä pieni video, jossa näkyy lähinnä noita vaikeita pätkiä eli ravissa Salaman piti kulkea to-del-la hitaasti ja käynnissä tapaillaan pitkällä sivulla suoristusta taivutuksen kautta.

Linkki videoon

PS. Seuraponiksi valikoitunut Dukekin osasi käyttäytyä kuten kunnon ponin kuuluukin eli se piti eväsbileitä traikussa Salaman urheiluhetken ajan ilman häiriöitä. ;)