Vtj lateraalisen kierukan vaurio

Otsikossa Duken saama päädiagnoosi, jota olen nyt tasan kaksi viikkoa pyöritellyt mielessä. Vika, joka tuli puskista, hämmästyttää edelleen. Tiesin ja arvelin jonkin olevan vialla, mutta silti tämä vaiva yllätti. Poni oli nimittäin hyvin menohaluinen ja pirteä, vaikkakin ontuma aika raju. Vammamekanismin syyksi paljastui lopulta myös löydös rtg-kuvassa - ponin ei ole tarvinnut astua kuin yksi huono askel ja kierukka on päässyt repeämään. Masentavaa.

Eläinlääkärin kristallipallo näytti ponin tulevaisuudelle huonoja näkymiä, kävi polvi kirurgin pöydällä tai ei. Siksi leikkaus jätettiin heti suosiolla hoitovaihtoehdoista pois. Siirryttiin kotihoitoon ja valittiin hoitolinjaksi perinteinen lepo ja lääke eli varsin konservatiivinen linja. Poni joutui koppilepoon eli sittemmin se siirtyi omaan pieneen sairastarhaansa. Kontrolli sovittiin 2-3 viikon päähän ja tällä hetkellä elellään sellaisia hetkiä, että kontrolliin on tasan viikko. Olo on kuin löysässä hirressä.

Kymmenen päivän tulehduskipulääkekuuri loppui sunnuntaina eli 18.10.2015. Poni oli kipulääkkeen kanssa ontumaton - jännitinkin sitä, miten se reagoi lääkkeen lopetukseen. Nyt on meneillään neljäs kipulääkkeetön päivä ja poni on henkisesti pirteämpi kuin koskaan. Liikkuminen vasemman takapolven osalta on edelleen arvelluttavaa, mutta graavi ontuma näyttää kadonneen. Se on hyvä merkki, vaikka itse polvi on ulkoisesti aika nesteinen edelleen. Päivittäistä vaihtelua polven oireilun osalta on.

Duke 22.10.2015

Poni itse ei ymmärrä tätä hoitokuviota ollenkaan. Yksin eristyksissä oleminen ei ole sen mieleen yhtään ja sen se on tehnyt jo hyvin selväksi. Lisäksi Duke inhoaa yli kaiken suuhun tungettavia lääkkeitä, joten sain viime viikolla ihan todella urheilla ensin saadakseni sen kiinni karsinasta ja lopuksi käsivoimat pääsivät testiin terrierileukojen kanssa. Porkkanalahjuksistakaan ei ollut iloa, poni tuli vain entistä epäluuloisemmaksi niistä. Iltaisin talliin menee sellainen pukkilinko, ettei sitä Dukeksi ihan heti tunnista.

Fiilikset ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset. Duke on eläimistämme se, jonka luonteesta pidän kaikista eniten. Tämä poni on se, jonka piti olla meillä 30-vuotiaaksi asti ja kulkea mukana ylä- ja alamäet. Viime päivinä on todella pitänyt miettiä sitä, mitä sen tulevaisuudessa tapahtuu. Tällä hetkellä ensi viikon tutkimuksilla on paljon merkitystä ja painoarvoa - jos vamma on yhtään parantunut, saattaa toipumisessa olla vielä pientä toivoa.

Kenelläkään kokemusta vastaavasta?