Hitti vai huti (osa 2)

Sisäinen varusteaddikti nostaa välillä päätään ja tekee hankintoja, jotka eivät välttämättä olekaan loppupeleissä ihan parhaita mahdollisia. Toisinaan taas enemmän tai vähemmän vahingossa löytyy superhyvä juttu - mites (anonyymi) varusteaddikti on tänä vuonna onnistunut?

Zandona Superior jännesuojat

Lyhyeen ja suht paksuun, mutta silti siroon suomipojan jalkaan on ollut haastavaa löytää hyvät jännesuojat. Ihan ekana en parhaita mahdollisia olisi voinut kuvitellakaan löytäväni italialaiselta valmistajalta, mutta pian vuoden palvelleet Zandonat ovat edelleen hyvässä iskussa!

+ Mitoitus, istuvuus
+ Kestävä pinta
+ Klipsukiinnitykseet kestäneet hyvin, venyneet vain vähän, toimivat niin kesällä kuin talvellakin

- Vaikeat puhdistaa niin sisä- kuin ulkopuoleltakin: Ulkokuori on mattapintainen ja sisäpuoleen tarttuu karvat todella kovin kiinni

Tuomio: Jatkoon.

Rambo Micklem Competition ja Multibridle suitset

Suitset, joista löytyy näyttöjä ja nyt jo käyttökokemuksia, olivat meillä muutaman kuukauden ajan käytössä alkuvuodesta 2015. Sitä ennen oli soviteltu Multibridle-mallia koossa large ja se todettiin liian suureksi tälle yksilölle. Standard-koossa Competition sopi kyllä päähän, mutta sen suurempaa autuutta ne eivät tälle hevoselle tuoneet. Pidän pintani ja käytän jatkossakin tavallista englantilaista turparemmiä ilman alaturpista, ellei tilanne sitten muuta vaadi.

+ Helpot pukea

+ Competitioneissa nahan laatu kelvollinen

+ Ideologia

- Meillä eivät eronneet tavallisesta turparemmistä tai suitsituksesta mitenkään

- Oma silmä ei tottunut näihin sitkeästä yrityksestä huolimatta

Tuomio: Ei jatkoon.

Back on Track kinnersuojat

Kun hevosella on kinnervaivoja vaikka muille jakaa, on liike niihin kaiken muun jälkeen paras lääke. Liike parantaa verenkiertoa ja poistaa jäykkyyttä, jota kinner- ja jänispatit aiheuttavat. Skeptisen alkuvaiheen jälkeen BOT kinnersuojat ovat jääneet käyttöön ja ne ovat olleet joka yö jalassa paria unohdusta lukuun ottamatta. Ja kas, heti aamusta karsinasta lähtee paljon vetreämpi hevonen! Niinä aamuina, kun kinnersuojia ei ole ollut, saattaa Ruuna Reipas potkiskella ja takajalkojen nostaminen kavioiden putsaamista varten on heti jäykempää, kaviot kun meillä puhdistetaan joka aamu ennen ulkoilua.

+ Selvästi toimivat

+ Hyvä istuvuus

+ Tarrakiinnitykset jämptit

- Tikkaukset repsottavat ja remmit venyvät nopeasti

- Hintalaatusuhde ei ihan täysin kohdillaan kestävyyteen nähden

Tuomio: Jatkoon.

Sprenger Sensogan kolmipalakuolaimet

Kuolainasioissa luotan vain Sprengeriin. En vain oikein pidä kullanvärisistä varusteista, joten Sprengerin uusi Sensogan-tuoteperhe oli iloinen yllätys. Jokusen viikon odottelun jälkeen Salamakin sai omansa ja vanha tuttu kuolain uuden materiaalin kera jäi käyttöön. Kuolain istuu suuhun kuin hansikas ja kokovalinta (13,5cm / 16mm) meni nappiin kertalaakista.

+ Muotoilu
+ Väri
+ Toimivuus
+ Materiaali ei tummu käytössä

- Hinta (joka tosin kompensoituu sillä, ettei kuolaimia yhden hyvän jälkeen tarvitse hankkia enempää...)
- Pehmeä materiaali, naarmuja tulee herkästi

Tuomio: Jatkoon.

Equine Fusion Ultimate heppalenkkarit

Kerron salaisuuden: Inhoan heppalenkkareita. Useimmiten ne klompsuvat, heiluvat, pyörivät, hankaavat ja ovat hevoselle enempi tai vähempi kömpelöt. Siitä huolimatta Duke jäi syksyllä kengättä, joten hankimme sille varalle lenkkarit. Olin lukenut kehuja näistä Equine Fusioneista ja kun niitä ensi kerran sovitettiin, olin ihan myyty! Tällaisia näiden lenkkareiden pitäisi aina olla, jos sellaisia haluaa syystä tai toisesta käyttää. Tossut istuivat hyvin ja olivat kevyet, eivät uutenakaan hanganneet ja poni liikkui mielellään niiden kanssa.

+ Hyvä istuvuus
+ Kevyet
+ Napakat kiinnitykset

- Suht vaikeat pukea alkuun
- Kestävyys?
- Hinta

Tuomio: Hyvät, mutta ei (meillä) jatkoon. Poni laukkailee nyt onnellisena ilmankin, siellä jossain ikivihreillä niityillä. Sampalle tämä koko ei sopinut.

Rossner S-kouluvyö

Moni pullukan omistaja on tuskaillut satulavöiden kanssa: Vyön pitäisi olla S-muotoiltu ja sen pitäisi pitää satula paikoillaan, lisäksi hinnan pitäisi olla kohtuullinen ja niin edelleen. Salamalle hankittiin koulusatula keväällä ja täten uuden satulavyön hankinta tuli ajankohtaiseksi. S-vyö oli lähes ainut vaihtoehto ja sopivan metsästys alkoi oitis. Alle 150e hintaluokasta ei montaa joustotonta nahkavyötä löytynyt, mutta tämä Rossnerin malli oli niistä yksi. Vyö vaikutti hyvältä, mutta hevonen aloitti nopeasti protestoinnin vyötä kiristäessä. Kun vyö vaihdettiin vanhaan tuttuun, mutta sillä kertaa lyhyempään Wintec Cair-vyöhön, kiukuttelu lakkasi heti parin kerran jälkeen. Päättelin vyön viaksi sen kovan nahan ja kapeuden, muutenhan tuossa oli niin sanotusti "kaikki herkut".

+ Muotoilu hyvä
+ Patenttisoljet helpottivat vyön käyttöä
+ Hinta

- Kovaa nahkaa, ei pehmennyt käytössä eikä ahkeralla rasvauksellakaan
- Ihan hieman liian kapea

Tuomio: Ei jatkoon.

Silvertip köysiriimu + pitkä köysi solmulla

Saatuani pienen kipinän maastakäsittelyharjoituksiin pari talvea sitten, hankin oitis parin epäonnisen kokeilun jälkeen kunnon köysiriimun. Voisi ajatella, ettei mokomalle olisi mitään muuta käyttöä kuin narunpyörittelyt joskus ja jouluna, mutta tuo ihanan turkoosi kapistus on käytössä melkein päivittäin! Koska valmistaudun melkein aina maailmanloppuun, pakkaan riimun naruineen aina kuljetuksiin mukaan. Yksin kulkiessa köysiriimulla ja pitkällä narulla hevosen lastaaminen on jotenkin helpompaa. Höntsäilypäivinä köysiriimu käy suitsista ja/tai riimu+ketjunaruyhdistelmästä, kengityspäivinä se palvelee taas tuhmien poikien riimuna. Tavallisesta riimusta se eroaa köysimateriaalin sekä pienten solmujen vuoksi ja on siten tarkempi kuin tavallinen päässä joka suuntaan pyörivä riimu. Varsin monikäyttöinen juttu siis, josta on tullut yllättäin vähän monikäyttöisempi, kuin ensin ajattelinkaan.

+ Kestävä
+ Sopii cob- ja full-kokoisiin päihin hyvin (jopa shettikselle tarpeen tullen!)
+ Monikäyttöinen

- Pikkasen pitää tietää mitä tällaisen kanssa tekee, ei siis ole mikään pelkkä koriste tai kiva pyhäriimu.

Tuomio: Jatkoon.

Loppuun pieni kuvabonus: Ihanan karvainen Duke keväällä 2015.
Aina ei ole ponia karvoihin katsomista. ;)