Arvon Salama ja Duke.
Näissä kuvissa kolme vuotta sitten olette juuri hiljattain saapuneet elämääni.
Tukka takana, elämä edessä - ei huolia tai murheita.
Yhdessä aloitimme elämässämme uuden sivun. Vähän niin kuin puhtaalta pöydältä: Lupasin teille hyvän elämän.
Siinä olen mielestäni kaikesta huolimatta onnistunut ihan hyvin.
Vastapainoksi siitä olen saanut teiltä enemmän kuin osasinkaan odottaa. Kaksi hevosystävää, jotka antavat enemmän kuin ottavat. Se on paljon se.
Näiden kuvien aikaan kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä: Ihmeellinen on hevoslapsen maailma. Haaveet ratsastamisesta tai ajolenkeistä tuntuivat kaukaisilta haaveilta. Oltiin vain tässä ja nyt.
Enää ette näytä rimpulalta tai kottikärryltä, vaan fiksuilta ja filmaattisilta hevosilta aikuisiän kynnyksellä. Kasvua ja kehitystä kaikkine vaiheineen on ollut mahtavaa seurata. Kaikkea jännittävää on tehty ekan kerran ja on ollut suuri kunnia huomata, miten valtaosa asioista on sujunut kunnialla ja hyvin luottavaisen varsan kanssa.
Kiitos pojat. Toivottavasti viihdytte ilonamme vielä pitkään! Tässä ja nyt.
PS. Onko blogissa mukana vielä alkuperäisiä lukijoita? :)