maanantai 18. huhtikuuta 2016

Salama 1 - minä ½


Viime maastolenkillä tuli juttua siitä, mitä Salama mahtaisi maastossa tehdä, jos ratsastaja vaikkapa tippuisi. Kirmaisiko se täyttä laukkaa kotiin vai jäisikö se pörräämään muiden luo?

Se tuli testattua sitten konkreettisesti tänään. Tipuin Salamalta ensimmäisen kerran koskaan.

Lähdin siis aamutuimaan yksin maastoon. Talutin tuttuun tapaan alkupätkän, koska tie on liukas ja savinen. Se paranee parin kilsan jälkeen, jolloin onkin sitten turvallisempaa kavuta ratsaille. Tänään Salama oli alusta alkaen todella pöljä ja jännittynyt, mörköjä oli joka puolella. Mietin jo, mahdanko nousta selkään ollenkaan, mutta lopulta sitten kiipesin.

Alkukäynnit meni ihan okei. Tehtiin suoralla tiellä pysähdyksiä, kiemuraa, vähän siis töitä, jotta hevonen rentoutuisi. Metsän läpi kuljettiin kuitenkin pää pystyssä tikkujäykkänä, valmiina kimpoamaan jonnekin kauimmaiseen galaksiin. Päästyämme metsän läpi yhdelle hyväpohjaiselle tielle, pyysin ihan nätisti ravia ja seuraavaksi sitten maistoinkin täysin yllätettynä hiekkaa. En minä millään voinut muistaa, että joskus viime kuussa siinä samassa mutkassa oli ehkä mörkö, jota piti nytkin sitten tosi isosti säikähtää.

Liekö tuo selvittänyt jotain taivaskanavaa pitkin sen, miten tämän tädin saa alas. Liikerata oli hyvin samanlainen kuin takavuosien linkopukkien tekijälläkin. Vaikea jotenkin edes käsittää, miten pulska ruunani saa itsensä niin mutkalle!

Ruuna Reipas katosi metsään ja veti onnesta soikeana rallia siellä. Se kulki koko ajan noin 100-150m edelläni kohti kotia, vain valkoinen hännänpää näkyi puiden lomassa.

Kun luulin saavuttavani sen, oli ruuna kadonnut. Yhtäkkiä näin horisontissa valkoisen hännän sijaan hohtavan läsin, joka kääntyi katsomaan minua. Seuraavaksi Pläskipää laukkaisikin hirnuen luokseni. Pöljä ihana hevoseni.
Kiipesin toki samantien takaisin selkään. Kotona vielä hölkkäiltiin kentällä ja kaikki oli ihan ok.

Sattuuhan näitä.

16 kommenttia:

  1. Sulle kävi selkeesti Salamat! Onneks haavereilta taisitte välttyä? Lukuunottamatta egon kolahtamista tiehen? ;) Vitsivitsi, suokit: iham kamalia mutta niin ihania <3

    VastaaPoista
  2. Hienosti dokumentoitu kuvin :D Piti sitä nyt vähän vapaudesta nauttia, mutta ei mammaa jätetä kuitenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pics or it didn't happen!" :D

      Sen hetken vapaus oli jees, sit meni pupu pöksyyn... No, varmaan jumit aukesivat tuolla baanattamisella!

      Poista
  3. Ihana Salama, tuli Mammaa ikävä! Ja ihan laukalla takaisin. Ja Kiitos, kun jaat näitä meille.

    Sartsuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekan kerran se metsässä viuhahti ohi, kun oli vähän vauhti päällä, muttei ehtinyt vielä antamaan kiinni. :D Tuolla pellolla oli selkeästi vähän eksynyt ja oli suorastaan iloinen löydettyään minut. Hauska sattuma. :D

      Poista
  4. Onneksi ei pahemmin sattunut, ja ihana fiksu Salama kun haki mamman takaisin kyytiin!

    Itse tipuin parisen vuotta sitten pienen yhteyskatkoksen takia täydestä laukasta, heppa kääntyi tiukkaan kurviin ja minä jatkoin maanpinnalle. Oodi se jolkotteli kovaa vauhtia tyytyväisenä kun lähdettiin kuvaamassa olleen kaverini kanssa autolla perään. Vähän matkan päässä joku täti oli sen ottanut kiinni ja meni ihmettelemään että kuinka hän sellaisesta vauhdista sen sai. Kuulemma oli kaikessa rauhassa kävellyt vastaan, tallin suunnilta vieläpä eli se oli kääntynyt takaisin huomattuaan että jotain olennaista puuttuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama varmaan vähän pelästyi kans sitä, kun ihminen kopsahti alas kyydistä. Tämä putoaminen oli vasta toinen laatuaan sille.

      Mites se menikään, eiks hevonen pakene jonkun 400m ja sen jälkeen ne sitten ajattelevat järjellä? Sopinee meidänkin kuvioon hyvin tuo teoria. :)

      Poista
  5. Hehe, Salamalla taitaakin olla mamman poika; pitää vähän karkailla ja testailla rajojaan, mutta sitten tuleekin jo kiire mamman hameen helmoihin turvaan kamalalta ulkomaailmalta! Ihan mahtava postaus, onneksi ei käynyt pahemmin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin... :) Esittää kovista, mutta on loppupeleissä aika pehmo. Ihana tyyppi kaikista huonoistakin ominaisuuksistaan huolimatta. <3

      Poista
  6. Hehe. Tuhmaa, mut miten tollaselle voisi olla vihainen. Kamalan ihana Salama. :)

    VastaaPoista
  7. Hui onneksi ei käynyt pahasti!
    Salama huomasi yht'äkkiä että mamma uupuu satulasta. :) Ihana kun tuli takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jo naurattaisi, ellei niskat ja selkä olisi ihan jumissa! :D Myöskään kierukkavammainen polvi ei oikein tykännyt tästä, mutta liikehän on lääke...? ;) No juu. Koitin eilen oikein muistella, milloin viimeksi tipahdin. Siitä on aikaa: Ehkä 2010 syksyllä Tompalta.

      Poista
  8. Voi ei! Onneksi ei käynyt pahemmin ja Salama tuli maitojunalla kotiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tällä kertaa näin. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule. ;) Näin jo sieluni silmin sen liiskaantuneen betoniauton tai vastaavan alle...

      Poista