torstai 19. lokakuuta 2017

Arjen sankari


Perjantai 13. päivä jäi näemmä päälle.

Perjantaina Se Kuuluisa Joku päätti ikuisen dieettinsä ja (t)aituroi ojanpuoleiset puskat kiduksiinsa aidan yli. Lopputulos tässä:


Sähköpaimen on sen koomin säädetty "vähän" kovemmalle. Korjasin toki aidat tuoreeltaan tuolloin ja hirveässä kiireessä. Kiirehdin siitä sitten töihin ja totesin sitten toimistolla, että silloin olisi ollut vapaapäivä. Hankin vielä juuri kalenterinkin kaikkia näitä muistettavia juttuja varten. Näemmä ilman sitä sujui jopa paremmin.

Jotta arjen pieni vastustus ei jäisi siihen, olin tiistaina menossa lounaalle töiden lomassa. Päätin hemmotella itseäni Subwayn leivällä ja sitä maksaessani pankkikortti ei vain toiminut. Aivan äimänkäkenä soitin pankkiin, josta selvisi, että kortin tiedot ovat jossain kohtaa kopioitu ja pankki on varotoimena sulkenut kortin. Ihan kiva! No, Visa vinkumaan sitten. Iik ja kääk.


Koska ei kahta ilman kolmatta, keskiviikkona oli jälleen vähän kiire (koska edelleen oma vika) ja hypätessäni työpaikan pihassa autoon, tipahti uudehko puhelimeni taskusta. Tietenkin suojakuori auki ja näyttö edellä asfalttiin. Riks, raks ja v*t*n poks.

Lienee taas se aika vuodesta, kun on parempi kääriytyä kuplamuoviin ja syrjäytyä rauhassa.

Fiksu ehkä tekisi niin, mutta yrittänyttä ei laiteta. Hepparintamalla noin muuten kukoistaa: Ensin fiksataan satula toivon mukaan kuntoon ja viikonloppuna valmentaudutaan vähän. Edellyttäen tietenkin, että satula sopii vielä selkään. Jotenkin tuntuu, että jokin saattaa mennä vielä pieleen...

maanantai 16. lokakuuta 2017

Vasen kaks kol


Sunnuntaiaamuun osui harvinainen itseaiheutettu olotila, kiitos luokkakokouksen. 13 vuotta oli mennyt kuin siivillä.

Nuorempana tuo seuraavan päivän kehno olotila ei olisi menoa haitannut, mutta näemmä mitä vanhemmaksi tulee, sitä rankempi on tuo jälkitila.


Madafakin darraa sai kuitenkin viettää poikkeuksellisen kauniissa säässä. Jotta edes se ei mene hukkaan, kääriydyin villaloimeen ja tein piknikin kentän laidalle. Elina saapui ottamaan mittaa Salamanterin tahmatassuista. Näemmä tuo allekirjoittaneen olotila voi tarttua hevoseenkin.

Tahmeuteen on kyllä syynsäkin, jota on ihmetelty päivä kerrallaan. Nuoren hevosen yleinne murhe, takapolvivaivat, kiusaavat täälläkin. Toisinaan menojalka on tosi jees, toisinaan taas takaosa on kuin liisterissä. Jumppaa on tehty päivän mukaan ja ympyrätyöskentelyä (eli tässä tapauksessa kentällä menoa) on pyritty välttämään. Hieman sateinen syksy tosin ei ole tarjonnut mitään helppoja hetkiä, kun maastossa on liukasta, paljon peuroja ja kohta myös pimeää. Paikallishoitona polville on tarjottu kylmää ja vähän taikasalvaa.


Toinen tarkistuslistalla oleva juttu on satula. Ihana Venukseni on tällä hetkellä hieman liian leveä Salamalle ja kavennusvaraa on jäljellä enää noin sentti. Eletään siis jänniä aikoja, auttaako täyttötoppaus ja pieni kavennus vielä, vai pitääkö satulaa vaihtaa. Kovin mielelläni en tästä luopuisi ja se on paljon se. Kauan tämä onkin tällaisenaan mennyt, satulaa on kerran kavennettu ja muuten se on pienin lisävarustein palvellut kohta kaksi vuotta. Ihan kelpo saavutus nuoren ratsun elämässä.

Kolmas mielessä kierinyt juttu ovat hampaat. Kuolaimet otettiin takaisin käyttöön noin viikko sitten. Suu on ollut tasaisempi ja tuntuman saa ihan pitää. Voi siis olla, että nuo muutamat pienet piikit olivat jälleen syy huonolle tuntumalle. Talven mittaan voisi kokeilla eri kuolaimia kuuriluontoisesti, nythän nuo Turnado-nivel on ollut pitkään käytössä. Kolmipalan kanssa Salama pelasi kielen kanssa ja painui ihan tyhjäksi edestä. Sylinterillä se taas painoi kädelle ihan huolella. Onkin vähän hassua, että tämän muotoillun ja suht ohuen nivelen kanssa se on kaikista tasaisin ja miellyttävin.


Salama tarjoili eilen kaikki puolensa. Ensin nihkeää, sitten vähän sinne päin ja kolmanneksi all in eli hittoon risut ja männynkävyt, tiellä menevät Harley Davidsonit kun antoivat Salamalle hetkeksi siivet selkään. Sellaisia nuo läsipäät ovat, samaan aikaan suuria sydänkäpysiä ja silti kaikenlaisia kujeita täynnä. 


Loppuun tuli pari nättiä pätkää, kun polle malttoi mielensä ja tohvelit asettuivat mallikelpoisesti alle. Kuten tässä yllä, ei pölömpi hetki.
Blog Widget by LinkWithin