On niin helppoa olla onnellinen...

..kun siihen on kerrankin hyvä syy: Fanni. Se on varsinainen hyvän mielen lähettiläs, tai lähettiratsu, mutta kuitenkin. Se oppii hurjaa vauhtia asioita, yrittää parhaansa ja on nyt viime aikoina ollut aika cool, turha häseltäminen on jäänyt odottamaan ehkä kylmempää vuorokaudenaikaa... ;)

Hevostalli.netissä oli topic suikkulaisista suomenhevosista ratsuina ja niiden luonteesta. Eräs kirjoittaja kirjoitti omastaan näin: "Rohkea, itsenäinen ja reipas, upealiikkeinen, todella itsepäinen ja pelottavankin fiksu. Minusta kiltti, mutta ei kaikkien käsiteltävissä. Välillä ihan täysin tuulella käyvä, mutta tosipaikan tullen 110% luotettava. Diivaileva hassu ihana hevonen ;) Kisa- ja muissa vieraissa paikoissa vieraskorea superpro." Tämän voisin allekirjoittaa myöskin Fannin kohdalla täysin, ihan kuin meidän suomineidosta kirjoitettu... :)

Edellispäivänä treenailtiin kentällä ehkä "rankin" treeni tähän asti, paljon siirtymisiä kahdeksikolla, harjoitusravipätkiä ja laukannostoja. Fanni oli niin super! Sain oikean mielentilan sille ylle ja kaikki tuntui niin helpolta, vaikkakin osa asioista (esim. laukka oikealle) ovat vielä hankalia. Veikkaanpa, että aikojen saatossa, kun luottamus, fyysinen kunto ja yhteistyö muutenkin saadaan varmalle pohjalle, meistä kuullaan vielä jossain karkeloissa! 

Tänään ratsastin kentällä vain hetken ja sen jälkeen kävimme kävelemässä vielä puolen tunnin maastolenkin. Tamma käveli koko matkan, mikä on jo yksi suuri lisäsaavutus! Välillä maisteltiin ruohotupsuja, välillä katseltiin maisemia ja välillä käytiin kurkkimassa kantarelleja metsässä.  

Tässä pari kuvaa tältä päivältä:

Kuten kuvista näkyy, en ratsasta hevosta tällä hetkellä mihinkään "muottiin" tai "pakettiin", vaan pidän sen tasaisella tuntumalla aika vapaassa muodossa. Tällä hetkellä tärkeintä on, että pyydetty askellaji pysyy (lähinnä käynti), tuntuman hyväksyminen ja se, että jonkinlainen suoruus löytyisi ja vähän säilyisi. Pikkuhiljaa olen ottanut mukaan väistöjä käynnissä ja ravissa, koska ne tuntuvat luonnollisilta ja täten helpoilta tälle hevoselle. Käyntiä ja ravia ajoittan myös lyhennetään ja pidennetään, laukassa vaan laukkaillaan, pääpaino tällä hetkellä nostoissa. Olen päättänyt, että hiljaa hyvä tulee ja jos nyt alan "rutistamaan" hevosta väkisin etupainoiseksi kaula-kippuraan-ja-menoksi-modeen, niin eksymme vain väärille teille.

PS. Uusi satula (se Albion K2 koulusatula) on niin ihana! Harjoitusravi on saanut aivan uuden merkityksen ja tuntuu siltä, että oma istunta parani heti ainakin jollain tapaa, vaikka sitä oikeaa asentoa saakin vielä hetken hakea. Shoppailin uuden kypäränkin muuten, CO Wellingtonin. Sekin on ihana, tietty.

Satulaostoksilla

Kuten viimeksi jo kerroinkin, Fanni on uutta satulaa vailla. Tänään hain pakettiautollisen koulusatuloita sovitukseen, merkkejä ja malleja oli laidasta laitaan, mutta kolme erottui selkeästi yli muiden. Olin reipas ja tein vähän muistiinpanojakin kokeilluista:

• Kent & Masters Cob 17'': Aivan upouusi, ei istunut edestä tämä malli :(
• Albion Style 17'' MW: Liian kapea, takatoppaukset eivät sopineet selkään lainkaan
• Albion SL 17'' M: Liian kapea, muuten tosi kivanoloinen satula
• Kieffer Inzell 17'' MW: Edestä "omituinen", ei kuitenkaan kapeakaan?
• Globus The Turner 17''/34: Itse the epäsopivuus
• Globus CliC 17,5'' 34: Ihmeellinen kiikkulauta...
• Sydney Dressage 17'' 34: Istui ilman ratsastajaa aika hyvin, mutta ratsastaja selässä tuntui turhan naftilta ja näytti, että saattaisi litistää lavat ennemmin tai myöhemmin
• Stübben Juventus D 17'' EW: Tämähän on Hennulla kapeampana, eli hyvä istua ja sopi Fannillekin aika hyvin. Leveys kuitenkin arvelluttava, jäänee kapeaksi lähes heti.
• Cliff Barnsby 17,5'' W: Istui kuin nenä naamaan, mutta itse en ihastunut. Onneksi on varaa valita... :D
• Albion Legend K2 17'' W: Tähän rakastuin! Siis ihan heti, ja se istui Fannille kuin tatti! Leveyskin on hyvä, tosin takatoppausten istuvuus arvellutti, mutta ratsain satula pysyi paikoillaan hyvin kaikissa askellajeissa ja oman istunnan löytäminen oli ihanan helppoa, koska satula antoi täydellisen tuen sitomatta liikaa. Tämän ehdin siis koettaa ratsain ennen hurjaa ukkoskuuroa...
• Bates Caprilli Cair 17'': Etutoppaukset eivät olisi asettuneet, vaikka kaaren olisikin vaihtanut
• Isabell Werth 17'' N: Moni on tätä kehunut, itse sitten lähinnä kauhistuin.. Ei onneksi sopinut lainkaan... ;)
• Ordo Venus 17'' N: Hauska yksisiipinen, todella pehmeä joka suunnasta, mutta liian kapea ja lavoille liian vähän tilaa.
• Tekna 17'' N: Mielenkiintoinen, näytti vähän lännensatulalta Fannin selässä, ei istunut edestä sitten yhtään

Huomenna ohjelmassa on uudelleen Albionin testaus ratsain ja ehkä mahdollisesti myös tuon Sydneyn kokeilu selästä käsin. Sen jälkeen päätetään, mistä hierotaan kauppoja - tosin eiköhän tämä aika selvä peli jo ole. ;) Jahka Fanni löytää uuden satulan, on aika metsästää Hennulle yleis- tai estesatula.

Tässä vielä yhdestä kuvakulmasta se-aivan-ihana Albion:

Tässä vielä Fannin poseeraus, eli tällaiseen selkään sovitettiin ylläolevat satulat:

Elämää, ei sen enempää

Elämää ilman Tomppaa on takana yksi viikko. Arki tuntuu kovin tyhjältä ilman Ison Valkoisen metkuja, mutta pelkkää tylsyyttäkään emme ole joutuneet kokemaan, kiitos pienten arkisten kommelluksien. Ehkä suurin koettelemus oli edessä loppuviikosta, kun siivoilin tallia ja seinällä oleva iso liitutaulu, jossa on mm. ruokintaohjeet, kaipasi päivitystä. En kuitenkaan pystynyt siihen, koska silloin minun olisi pitänyt pyyhkiä Tom pois - se tuntui sillä hetkellä siltä, että sillä sienenvedolla pyyhkisin koko hevosen pois ajatuksistani ja muistoistani. Niin jännä on ihmismieli, kun omaa suruaan on ajoittain vaikea hallita. Vaikeinta on ehkä se, etten enää voi vain hypätä auton rattiin ja ajaa hurauttaa Tompan luo. Nyt saan vain katsella iltaisin pilvien reunoille, josko siellä Iso Valkoinen kirmailisi villinä ja vapaana... Kaikki sen varusteet, harjat ja suitset ovat omilla paikoillaan nimilappujen kera. Ne saavat puolestani olla siinä ties kuinka kauan.

Kotikulmilla Fanni on harjoitellut erinäisiä koulukiemuroita, tosin se on saanut lupaamani rennomman jakson ja on liikkunut suurin piirtein joka toinen päivä ratsain ja välillä välipäivinä taluttaen, lähinnä ruohoa syöden ja välillä sen kanssa on harjoiteltu traileriin menoa vaihtelevalla menestyksellä. Se tulee koppiin melko helposti, mutta siellä seisominen luukut kiinni aiheuttaa pientä paniikkia. Etenemme silläkin saralla pikkuhiljaa kiirehtimättä. Sen verran murheita sen kanssa on nyt koettu, että Tompan satula ei sovikaan sille niin hyvin kuin ensin ajattelin, joten "joudumme" asioimaan satulakaupoilla lähiaikoina.

Hennu on myöskin saanut "oman" ihmisen, A "eksyi" kuin tilauksesta meille ja tulee pikkutamman kanssa juttuun paremmin kuin hyvin. Ehkä heistä poikii vielä jotain suurta ajan kanssa... ;)

Fanni sai kokeilla vähän yllättäinkin talutusratsuna oloa. Hän oli kuin mikäkin viilipytty, yhtäkään ylimääräistä sivuaskelta se ei ottanut, kun pikkuihminen oli kyydissä!

Ikuisesti muistoissamme

Tom 1992 - 2011

Elämäni hevonen on nyt poissa...

"Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin"

(Markus Bäckström)

Trailerikaupoilla

Aivan uudenkarhea Atecin traileri saapuu pihallemme huomenna. Samalla vien pienen ja urhean "Verccuni" pois, nyyhkis... :P Kyllä meidän nyt kelpaa reissata, jos siis ylipäätään raaskin laittaa heppaa uuden kopin kyytiin... :) Idea trailerikauppoihin tuli Fannin myötä, se on vähän isompi kooltaan eikä oikein tykännyt matkustaa tuossa vanhassa traikussa. Uuden trailerin myötä teemme matkustamisesta ajan kanssa yhden aivan tavallisen arkirutiinin, ihan molempien hevosteni kanssa siis. Ehkä vielä jonain päivänä lastaan hevoset yksin ja pärjään matkassa yksin, se on ainakin tavoitteena jossain tuolla kaukana tulevaisuudessa.

 Siinä se on.

CR-tunnilla

Hölkyn kölkyn :)

Tänään on seikkailtu Suomen kesässä ja "nautittu" ensin 30°C painostavasta helteestä ja sen jälkeen paettu ukkosta ja hurjaa salamointia niin rankassa vesisateessa, ettei eteensä näe... No, välillä näin ja pääasia, että pääsimme pitkästä aikaa Tiinan tarkkojen silmien alle pyörähtämään!

Ihan ensimmäiseksi tehtiin käynnissä ja ravissa täysikaarron tapaista tietä, jossa haettiin suoristus keskihalkaisijalla ja sen jälkeen kuljettiin kohti pitkän sivun keskipistettä niin, että hevonen välillä suoristui ja oli jälleen valmis asettumaan uuteen suuntaan. Ihan pienin avuin Fanni suoristui ja "odotti", että käännän sen ennen uraa. Lopussa tehtiin kulmaan vielä voltti ja sitä ennen vähän väistöä, ihan 1-2 askelta kerrallaan. Tälläkin kertaa itse tein liikaa, eli jälleen kerran vähemmän on enemmän - Fanni on niin herkkä, etten osaa itse vielä säädellä apujani tarpeeksi täsmällisesti ja esim. väistö menee helposti liian jyrkäksi. Tamma yllättää ihanalla työmotivaatiollaan ja äärettömällä herkkyydellään joka kerta. :)

Suurin ahaa-elämys tänään oli oman painopisteen siirto hieman taaemmas. Olen jotenkin ajautunut istumaan satulassa mukavaan tuoli-istunnan tapaiseen asentoon, eli pohje venyy eteen ja täten keventäminen on hankalaa ja oma tasapaino heilahtelee ja täten heppa häiriintyy ja se näkyy erinäisinä tahtirikkoina. Tätä samaa ongelmaa olen kironnut näissä pohdinnoissa ennenkin... Nyt sain konkreettisen vinkin, eli polvi hieman lähemmäs satulaa, nilkka hieman taaemmas (tuntuu kuin sitä pitäisi hieman jopa "nostaa" ylöspäin) kantapään pysyessä kuitenkin levollisesti paikallaan jäntevänä. Samalla alaselkä sai venyä kohti satulaa, kun ravissa istuu alas. Vasen jalkani oppi jo oikeamman asennon, mutta oikea kinttu hakee vielä uutta identiteettiään. Vastaavasti harjoitusravissa löysimme Fannin kanssa ihanan yhteisen tahdin, löysin istuinluuni jotenkin paremmin kuin kotona ja pätkittäin ravi oli varsin tahdikasta ja rentoa!

Fanni sai paljon kehuja ja käyttäytyi tänään hyvin rauhallisesti. Se saa nyt ansaitun loman, eli jatkamme tutustumista toisiimme hiljakseen kotikulmilla. Parin CR-tunnin antimissa riittää sulateltavaa joksikin aikaa, lisää treenejä on tiedossa muutaman viikon kuluttua. :)

Kaikenlaista

Kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon erilaista ohjelmaa, kerron tässä nyt parhaat palat ja luonnollisesti paljon ylimääräistäkin... ;)

Tiistaina Hennulle rakennettiin pari estettä, joita se sai Emmin kanssa loikkia jumppamielessä. Tamma oli niin reipas! Tai pitäisikö sanoa rohkeampi kuin yleensä. Hän leiskautteli hyvin asiallisesti kapuloiden yli, se hyppäsi kerrankin harkiten ja aika kivalla tekniikallakin.

Torstaina Fannille hankittiin vähän extempore kärryt sekä valjaat ja niitä kokeiltiin tietenkin heti, kun saatiin pienet hienosäädöt tehtyä. Vähän jänskätti, että 1. osaanko enää valjastaa, 2. pysyykö hevonen nahoissaan ja 3. selvitäänkö koko ajotouhusta hengissä, mutta jokainen remmi löysi ainakin jonkun paikan ja muutenkin homma sujui ihan asiallisesti! Ensin kokeilin pelkkää ohjasajoa, sen jälkeen iskettiin kärryt perään ja ajettiin muutama kierros kentällä ja pihalla. Kun mitään hälyyttävää ei tapahtunut, suuntasin nokan kohti metsätietä ja käytiin hölkkäilemässä vielä noin puolen tunnin lenkki metsässä. Ihanaa vaihtelua ja miksei tätä voisi ottaa viikko-ohjelmaan useamminkin, kärryttelyä siis! Fanni oli hirvittävän mukava ajaa jopa tällaiselle noviisille, joka on ajellut vain kilttejä shettiksiä vuosia sitten.

Sisäinen varusteaddiktio heräsi jälleen henkiin, kun eksyin Internetin ihmeellisessä maailmassa sivustolle, josta löytyi uunituore Equilinen Hello Kitty-tuotesarja. Tämähän tyttö oli ihan sulaa vahaa ja nyt Fannin satulaa koristaa uusi hieno satulahuopa... Eksyin myös valjasöljyostoksilla pahimpien ALE-tohinoiden keskelle erääseen heppatarvikekauppaan ja sieltä tarttui mukaan kaikkea pientä ja tarpeellista, mm. letityssetti (tarvetta ei kyllä ole, mutta ehkä vielä joskus), raippa, Likit-täytekiviä (Fanni muuten rakastaa näitä ja hevosilla onkin nykyään "karkkipäivä" noin kerran viikossa), hyönteismyrkky, fleecetakki ja tietty se valjasöljy.

Loppuviikko sujuu myöskin reippaasti hevostellessa, nimittäin sunnuntaina pääsemme pitkästä aikaa Vuorisen Tiinan tunnille! Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo vähän aikaa... Fanni on saanut tässä lyhyessä ajassa touhuta melkoisen paljon, mutta se saa pienen loman ja kevyemmän jakson heinäkuussa. Koulutunteja on sattunut järjestymään kerrankin niin otollisesti, että on ollut "pakko" mennä, toisaalta taasen on kiva saada heti alussa vinkkejä, miten lähteä etenemään Fanni-neidon kanssa, ettei tule tehtyä mitään "tyhmää". Hevosen ehdoilla edetään ja se mihin asti joskus päästään, on vain sen ajan murhe. Tällä hetkellä ollaan vain iloisia siitä, että kohtalo - tai jokin - saattoi meidät yhteen ja kavioliittoon asti. Tulipas filosofista pohdintaa, heh...