Takatalven lykkäsi. Onneksi vain yhdeksi aamupäiväksi, mutta eikös tuo pienikin lumipeite piristänyt Läsipään mieltä! Aamulla kun katsoin ekan kerran ikkunasta ulos, hakkasi Salama poneja kumisaappaalla päähän. Kentällä näkyi rallittelujälkiä eli vauhtia oli piisannut enemmänkin.
Talven, jota hädin tuskin on voinut talveksi kutsua, ovat hevoset pääasiassa olleet yötä päivää ulkona. Ihan muutaman viime viikon ne tosin majailivat yöt tallissa, ensin Sampan lääkekuurien ja oman laiskuuden vuoksi, sitten vähän kurjien kelien takia. Kun on alati kosteaa, kulkeutuu kosteus väkisinkin ulkotalliin ja sen pohjaa on mahdoton pitää kuivana. Ilman kuivaa makuualustaa taas en halua hevosia pitää ulkona koko vuorokautta.
Jo lyhyessä ajassa kävi niin, että Salaman liike jäykistyi hieman ja vertymisaika piteni. Se oli vähän nihkeä, vaikkakin yritti kyllä tehdä kaiken pyydetyn. Kun Ruuna Reipas tovereineen sai jälleen jäädä yötäpäivää ulos, parani liike ihan parissa päivässä! Tuttu kuumakalle heräsi henkiin ja ratsastettavuus parani huimasti. Hyvä niin.
Jälleen pakko todeta, miten ihmeellinen voima niin sanotulla pihattoelämällä on, varsinkin tämän otuksen kanssa.
Huomenna onkin sitten kevään eka jännä päivä. Siitä lisää sitten huomenna.
 |
| Myös kottikärryn pyörä on pop. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti