maanantai 10. huhtikuuta 2017

Loppuviikon hippiäiset


Salamadiary ft. linnut pitää nyt pintansa. 

Eipä sillä, ehkä tämä tästä. Pikkulintujen joukkoinavaasio on tehnyt ihmeitä, taivas ei enää tipu niskaan joka hetki. Puluja on jopa kiva jahdata, jos sellainen eksyy reitille.

Alkukäyntejä. 
Lauantaina ohjelmatoimisto järjesti Läsipäälle ohjasajohetken. Homma on ollut vähän jäähyllä viime ajat muiden aktiviteettien vuoksi, mutta koska kaipaan itse taas rutiinia tähän hommaan, joutui Salamakin jälleen harjoituskappaleeksi.

Hyvää jumppaahan tuo, mutta tällaisen jousijalan kanssa joskus vähän haastavaa. Samaa mieltä oli Salamakin ilmeestä päätellen, kun puin pitkästä aikaa silan ja pitkät ohjat ylle:

Voi tätä silmänvalkuaisten vilkahtelua.
Pussi päähän.
Silmäasia olikin tapetilla heti seuraavana päivänä. Tietenkin sunnuntaiaamuna klo 8, viikon ainoana vapaapäivänä. 

Mokoma öga oli hieman punoittava ja vetistelevä. Kun Salama totesi, että olen aikeissa auttaa, laski se harvinaista kyllä päänsä alas ja antoi hoitaa silmäosaston mallikelpoisesti ihan siinä niin.
Kaivoin sieltä puhdistustoimien mukana paksun turveklöntin ja toivoin, että mokoma on vain roska. Jäljistä päätellen Ruuna Reipas oli nukkunut turvepatjansa syvimmissä koloissa, koska koko oikea kylki oli kuorrutettu turvenaamiolla. Toinen eli vasen räpsytin vaikutti ihan siistiltä.

Kirkas rähmä kuitenkin jatkoi pienesti kulkuaan, seuraavaksi molemmista silmistä. Lisäksi mokoma nenä kutisi ja se pärski tavallista enemmän. Kun autoni oli siitepölyn peittämä, syttyi lamppu minullakin vihdoin: Allergiaa. Jälleen kerran... Histecit herkkupuuron sekaan ja silmä oli jokusen tunnin päästä kuin uusi.

Toim.huom. tähän väliin: Älä hoidata silmäasioita ikinä omatoimisesti, jos asiasta ei ole mitään käryä.

Salama sai päähänsä sievän myssyn kuitenkin varotoimenpiteenä, kun sopivan oloinen maski löytyi Puuilon hyllystä. Sunnuntaipäivän kunniaksi kauppavaihtoehtoja ei ollut liikaa tarjolla, joten tässä asiassa kävi tuuri!

Turpaläppä oli Salaman mielstä kuitenkin liikaa. Onneksi sen sai leikattua pois.
Myssy oli kieltämättä hitokseen hyvä idea. Saattaa olla, että se hieman rajoittaa näkökenttää tuosta alhaalta. Se tarkoitti sitä, että varsin reippaalla maastolenkillä vierestä tai pikkasen sivusta lentoon kimpoavat pikkulinnut eivät aiheuttaneet mitään sätkyjä. Turpa pysyi suorassa ja esimerkiksi 50 metrin matkasta ei tullut puolet pidempää sivuloikkien vuoksi. 

Eilen kruisailtiin eka maastolenkki niin, että mukana oli fillari. Hiekka roiskui ja rapa lensi, kun pehmeillä teillä painatettiin menemään pitkät pätkät ravia ja vähän laukkaakin. Salama pysyi nahoissaan, jos fillari pysyi vieressä tai sopivasti takaviistossa, mutta auta armias jos se meni ohi, sitten tuli kiukku! Fillarilla on ihmeellinen voima, se menee ihan toisesta hevosesta lenkeillä. Varsin kustannustehokas ratkaisu siis.

Myös jotain todella hämmentävää koettiin paluumatkalla. Joudumme kulkemaan noin 150 metriä maantietä, jos ja kun märän savipellon läpi kulkeminen ei hotsita. Yleensä se hotsittaa, koska en pidä Salamaa mitenkään rekkavarmana tiellä ja turhia riskejä en ota. Ja niitä kaahaavia rekkoja sitten piisaakin uuden rakennusalueen vuoksi... 

Koska eilen oli sunnuntai ja rekkaralli oli sen vuoksi vähäisempää, päädyimme tepastelemaan kotiin loppumatkan tietä pitkin, pitkästä aikaa. Vastaan tuli neljä henkilöautoa, jotka kaikki hidastivat kunnolla ja antoivat hevoselle tilaa. Myös takaa tulleet kaksi autoa ja yksi moottoripyörä käyttäytyivät nätisti, vaikka motskaria pitikin vähän säpsähtää, ne kun ovat Salaman mielestä vielä vähän outoja lähinnä äänen vuoksi. Todella hämmentävää! Prosentuaalisesti näin hyvää käytöstä autoilijoilta ei ole osunut montaakaan kertaa kohdalle, ei ainakaan Salaman kanssa. Jäi kieltämättä hitokseen hyvä fiilis!

2 kommenttia:

  1. Hidastavat tielläliikkujat ovat niin katoava luonnonvara että tervehdin niitä aina runsain vilkutuksin, peukkua heiluttemalla sekä korviin asti ulottuvalla hymyllä :D
    Täällä on kanssa kaksi jatkuvaa rähmäsilmää, pienempää tarkasteltu jopa ell:n voimin mutta ei löydy mitään kunnon syytä rähmimiseen vaikka putsaan silmät päivittäin. Kesäisin huput päässä, talvella rähmimistä ei esiinny kovinkaan paljoa (yleensä silloin löytyy kaivelemalla joku vierasesine silmästä). Muutenkin saisivat huput kun kärpäsiä on aina ihan törkeästi kesäisin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä hevonen "pussi" päässä ja fillarin kanssa perässä toikkaroiva "avustaja" olivat ihan liikaa. xD Mutta parempi näin, kun hevonen (ja me :D) saa hyviä kokemuksia liikenteestä.

      Rähmähomma jäi meillä toistaiseksi vain tuohon sunnuntaihin, nyt on menty pari päivää kirkkain silmin hupun kanssa ja ilman. Toivottavasti oli siinä ne vaiva. :)

      Poista