Kesä tuli hyvään saumaan. Töitä piisaa joka saralla, mutta ainakin vuorokauden valoisat tunnit riittävät jotenkin kaikkeen. Lepäämään ehtii sitten talvella, sen lupasin itselleni!
Koska kesä, Salaman uusin jalkahommeli harmitti, muttei ollut maailmanloppu kuitenkaan. Talven liukkailla asianlaita olisi ollut varmasti toinen.
Tällä viikolla keskiviikkona vasemman etujalan pinnallisen koukistajan vamma ultrattiin käytännössä terveeksi. Epäilys siis aitalankatraumasta jäi elämään vahvana. Koska hevonen on ollut sen vuoksi levossa ja uransa huipulla puurarhamaskottina (häntä itseään tämä ei ole lainkaan haitannut), lääkittiin myös oikea takajalka varotoimenpiteenä. Se kaipaa kipeästi liikettä ja jumppaa, jota päästään toivon mukaan pian tekemään.
Kuukaudessa jo aika suoraksi saatu hevonen vinoutuu äkkiä, sen totesin eilen. Ohjelmassa on paljon maastoilua ja toistaiseksi vielä kävelypainotteisesti. Mutta maailma on niin paljon parempi paikka, kun maisemia saa katsoa Salaman kanssa samaan suuntaan.
 |
| Koska ruunilla on tällä tontilla etuoikeuksia, sai Salama oman puuhamaatarhan tallin taakse. Ikävä kyllä se antoi kyytiä lantalan ovella olleelle portilangalla ja tutustui tähänkin mestaan. |
Pilkulle kuuluu arvatenkin hyvää. Kävin sitä viikko sitten katsomassa ja siellä ne möllöttivät, lauma ja Pilkku. Muut katsoivat vasemmalle, Pilkku oikealle. Eli se on ihan itsensä siellä.
 |
| Yksin laitsalla, siksi vähän huolestunut ilme. No, istuin seurana... Sittemmin välilangoilla saatiin kaiffari viereen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti