maanantai 16. lokakuuta 2017

Vasen kaks kol


Sunnuntaiaamuun osui harvinainen itseaiheutettu olotila, kiitos luokkakokouksen. 13 vuotta oli mennyt kuin siivillä.

Nuorempana tuo seuraavan päivän kehno olotila ei olisi menoa haitannut, mutta näemmä mitä vanhemmaksi tulee, sitä rankempi on tuo jälkitila.


Madafakin darraa sai kuitenkin viettää poikkeuksellisen kauniissa säässä. Jotta edes se ei mene hukkaan, kääriydyin villaloimeen ja tein piknikin kentän laidalle. Elina saapui ottamaan mittaa Salamanterin tahmatassuista. Näemmä tuo allekirjoittaneen olotila voi tarttua hevoseenkin.

Tahmeuteen on kyllä syynsäkin, jota on ihmetelty päivä kerrallaan. Nuoren hevosen yleinne murhe, takapolvivaivat, kiusaavat täälläkin. Toisinaan menojalka on tosi jees, toisinaan taas takaosa on kuin liisterissä. Jumppaa on tehty päivän mukaan ja ympyrätyöskentelyä (eli tässä tapauksessa kentällä menoa) on pyritty välttämään. Hieman sateinen syksy tosin ei ole tarjonnut mitään helppoja hetkiä, kun maastossa on liukasta, paljon peuroja ja kohta myös pimeää. Paikallishoitona polville on tarjottu kylmää ja vähän taikasalvaa.


Toinen tarkistuslistalla oleva juttu on satula. Ihana Venukseni on tällä hetkellä hieman liian leveä Salamalle ja kavennusvaraa on jäljellä enää noin sentti. Eletään siis jänniä aikoja, auttaako täyttötoppaus ja pieni kavennus vielä, vai pitääkö satulaa vaihtaa. Kovin mielelläni en tästä luopuisi ja se on paljon se. Kauan tämä onkin tällaisenaan mennyt, satulaa on kerran kavennettu ja muuten se on pienin lisävarustein palvellut kohta kaksi vuotta. Ihan kelpo saavutus nuoren ratsun elämässä.

Kolmas mielessä kierinyt juttu ovat hampaat. Kuolaimet otettiin takaisin käyttöön noin viikko sitten. Suu on ollut tasaisempi ja tuntuman saa ihan pitää. Voi siis olla, että nuo muutamat pienet piikit olivat jälleen syy huonolle tuntumalle. Talven mittaan voisi kokeilla eri kuolaimia kuuriluontoisesti, nythän nuo Turnado-nivel on ollut pitkään käytössä. Kolmipalan kanssa Salama pelasi kielen kanssa ja painui ihan tyhjäksi edestä. Sylinterillä se taas painoi kädelle ihan huolella. Onkin vähän hassua, että tämän muotoillun ja suht ohuen nivelen kanssa se on kaikista tasaisin ja miellyttävin.


Salama tarjoili eilen kaikki puolensa. Ensin nihkeää, sitten vähän sinne päin ja kolmanneksi all in eli hittoon risut ja männynkävyt, tiellä menevät Harley Davidsonit kun antoivat Salamalle hetkeksi siivet selkään. Sellaisia nuo läsipäät ovat, samaan aikaan suuria sydänkäpysiä ja silti kaikenlaisia kujeita täynnä. 


Loppuun tuli pari nättiä pätkää, kun polle malttoi mielensä ja tohvelit asettuivat mallikelpoisesti alle. Kuten tässä yllä, ei pölömpi hetki.

2 kommenttia:

  1. Meilläkin takapolvi alkoi taas vihoitella, vähitellen. Ja pari päivää sitten annettiin kranio + hieronta, mille oli selkeä tarve. Laitoin takakenkiin kantahokit, jotta vähän antaa pitoa tarhassa ja maastoillen. Hankalia nämä takapolvivaivat. Olihan meillä jo hyvä jakso, mutta näin märkien säiden jatkuessa alkoi takapolvikin oireilemaan. Toivotaan parempaa molemmille.

    VastaaPoista
  2. Meillä hokit on todettu huonoksi, mutta pakkohan ne on jossain kohtaa aina laittaa. Mutta mahdollisimman pienet nastat pitää etsiä taas alle. :) Jumppaa ja tasaista liikettä, se on se tärkein. Maastossa onneksi menohaluja riittää, joten sinne mennään aina kun päästään. Tsemppiä teillekin tämän tylsän vaivan kanssa!

    VastaaPoista